Jätitkö lapsen tekemisen yhteen koska pelkäsit että toinen saattaisi olla vammainen?

että niinkö meille vielä terve lapsi annetaan. Toistaiseksi näin on, tulevaisuuttahan ei tiedä.



Mun veljeni on menehtynyt sairauteensa pari vuotta sitten, eli pelko olisi todella voinut olla kovempikin kun tuon vammaisen elämän on läheltä nähnyt.

siis teimme lapsia vain sen verran että voimat olisivat riittäneet jos kuopus olisikin vammainen tai olisi tullut vaikka kaksoset tai kolmoset.



Meillä toisella lapsella onkin pitäaikaissairaus, mutta sellainen joka ei päällepäin mitenkään näy, elää ihan normaalia elmää, urheilullinen tyttö on.

Uskalsin tehdä vielä kolmannenkin, mutta hänen kohdallaan jo mietin vammaisuuttakin, kun mulla oli jo ikää ja sikiöllä on niskapoimuturvotusta yli normimäärien.



Terve lapsi on hänkin.

Kuinka vanha ap olet? Minä uskalsin tehdä kaksi lasta. Ensimmäinen syntyi kun olin 39 ja toinen kun olin 42. Nyt täytän 44 ja voisin tehdä kolmannenkin, mutta taloudellinen tilanne, lähinnä työasiat ym. vaikuttaa että jää lapsiluku kahteen.

että lapsi voi myös syntyä terveenä ja vammautua/sairastua syntymän jälkeen. Samoin voi käydä itselle tai kumppanille. Mitään takeita ei ole.



Mutta ymmärrän kyllä että riskejä alkaa pohtia jos on ikää. Itse olen alle 30v ja otan vastaan mitä on tullakseen. Toisen lapsen saaminen ei pelota, oli sillä mikä vain. elämää ei voi hallita, on pakko ottaa riski koska todennäköisintä on kuitenkin että kaikki on hyvin.

Mutta kolmennen kohdalla mietin, että voiko meillä käydä niin hyvin, että saamme kolmannenkin terveen.



Mielessä pyöri sanonta "ihmiselle annetaan kannettavaksi juuri niin paljon kuin hän jaksaa kantaa" ja uskon, että olisin jaksanut myös sairaan tai vammaisen lapsen, niin rankkaa kuin se olisi ollutkin. Äitiys on minulle niin keskeinen asia kaikkine puuteinenikin.

ja mietin kyllä että toinenkin saattaisi olla. SEN takia en kuitenkaan jättänyt sitä toista lasta tekemättä, vaan siksi että a) en ollut varma olisinko kyennyt pitämään huolta kahdesta lapsesta vaikka toinen olisi tervekin ja b) tuntui siltä kuin olisi yrittänyt tehdä "korjattua versiota" ja se ajatus tuntui pahalta. Meidän esikoinen on ja hänen täytyy olla ihan tarpeeksi hyvä.

ekaa lasta teimme 5 vuotta, sain hänet 36 vuotiaana (sitä ennen 5 gyneleikkausta, kolme keskenmenoa ,lapsettomuushoitoja ym, joten en pitänyt edes mahdollisena että toista mitenkään olisin saanutkaan) joo ja numero 6, osasnkin odottaa kaltaisasi kommenttia, kai nyt jokainen tietää etttä kuka vain vammautua, mutta jos lapsi osoittautuu terveeksi, kannattaa tarttua siihen ja iloita terveydestä eikä maalata piruja seinälle. Minunkin veljeni oli täysin terve parikymmiseksi ja sitten sairastui skitsofreniaan ja lopulta tappoi itsensä sairastettuuaan parikymmentä vuotta.

ap.

..enkä vain omaa lisääntymistäni. Maailma on jo ylibuukattu tästä

eläinlajista.