Minkälainen on suhteesi äitiisi?
Olen raskaana, joten raskaus varmasti herkistää tunteitani, mutta...
Oma suhde äitiini on erikoinen. Rakastan häntä tietenkin aivan hirveästä, mutta en koe häntä turvalliseksi. Sellaiseksi, johon voisi nojautua vaikean paikan tullen. Äitini on yrittäjä ja hänestä huokuu hirveästi negatiivisuutta ja marttyyrimaisuutta, joka ahdistaa minua. Hän ei ole iloinen eikä tarmokas, vaan päinvastoin.
Itsekin äitinä harmittelen sitä, ettei meillä laitettu juurikaan koskaan pääsiäistä, vappua, uutta vuotta jne.
Luulen, että äitini on ollut vuosia masentunut, mutta hänellä ei ole minkäänlaista halua nousta sieltä, hän ikään kuin rypee itsesäälissä tiuskimalla jatkuvasti muille. Olimme vast`ikään riidoissa ja täytyy sanoa, että se kolme viikkoa mitä emme nähneet oli minulle helpottavaa aikaa.
Silti, kaikesta huolimatta, äiti on aina äiti ja siksi rakas.
Kommentit (8)
Rakastan äitiäni valtavasti ?
Hän auttaa minua hädän hetkellä, iloitsee kanssani ilon hetkillä. Antaa voimaa kestää lasten uhmaa ja kiukuttelua.
Äitini kuoli 9 vuotta sitten.
Äiti on sairas, masentunut ja huolissaan kaikesta. tarkoittaa hvyää, mutta en jaksaisi kuunnella aavisteluja kaikista kauheuksista tai latteaa päivittelyä siitä, miten maailmassa sitä ja tätä.
Tunnen huonoa omatuntoa, kun ei käydä tarpeeksi usein (200 km, käydään parin kk välein). Ja kun käydään, ahdistaa, kun koko ajan tule niskaan valitusta ja voihketta. Surullista, miten aktiivinen ja rempseä ihminen on taantunut eläkkeelle jäätyään ja varmaan ihan fyysisten sairauksienkin takia.
Mutta välitän silti
Paljon tekemisissä ollaan ja jos ei nähdä niin soitellaan paljon. On aina ollut ja tulee olemaan tuki, johon voin turvata, korvat jotka kuuntelee ja sydän joka välittää. Toivon että saan pitää äitini vielä pitkään koska tarvitsen häntä, olinpa aikuinen tai en.
Äitini on väsynyt, negatiivinen, katkera ja marttyyrimainen. Ensireaktio on kaikkeen vastustava ja epäilevä. Muiden läsnäollessa esittää (kenties itselleen) hyvää ja aidosti välittävää äitiä. Saa ennakoimattomia raivokohtauksia ja on todella paha suustaan. Loukkaantuu herkästi muille ihan omiin kuvitelmiinsakin pohjaten, ei koskaan myönnä toisen oikeutta loukkaantua hänen hyvinkin rumasta kielenkäytöstään.
Äitini on väsynyt, negatiivinen, katkera ja marttyyrimainen. Ensireaktio on kaikkeen vastustava ja epäilevä. Muiden läsnäollessa esittää (kenties itselleen) hyvää ja aidosti välittävää äitiä. Saa ennakoimattomia raivokohtauksia ja on todella paha suustaan. Loukkaantuu herkästi muille ihan omiin kuvitelmiinsakin pohjaten, ei koskaan myönnä toisen oikeutta loukkaantua hänen hyvinkin rumasta kielenkäytöstään.
Eikä kiinnostaisi pätkääkään. Kertoo vaan kevätmasennuksestaan. En haluaisi kuunnella. Itellä rv 38 + jotain ja toinen vaan jaksaa.. HHuono suhde on, myönnän.
äitisi kanssa ihan tekemisissä ja väleissä? Mä en enää ole, jos äidiltä kysyy. Erään isomman riidan jälkeen kävelin vain paikalta pois, en soitellut perään, en mennyt käymään, en pyydellyt anteeksi (näistä mitään äitini ei ole koskaan tehnyt). Nyt hän solvaa minua kaikille tuntemilleen, miten olen ilman aihetta ja kiittämättömästi hänet hyljännyt ja miten hän yrittää pyytää anteeksi mutten vastaa hänen puheluihinsa. Oikeastaan hän onkin se uhri, jolle on taas tehty näin. Riidan syytä ja etenkin sen aikaista kielenkäyttöään hän ei muista lainkaan.
t. 7
on todella hyvä! Ja tämä johtuu siitä, että hautasin juuri äitini.
Mutta: ekaa kertaa elämäni aikana kukaan ei hoe minulle jatkuvasti, miten olen pilannut hänen elämänsä vain syntymällä.
Todella _vapauttava_ tunne!