En haluaisi omakotitaloon asumaan, mutta pitäisikö se tehdä lasten vuoksi?

omakotitalosta rivitaloon, kun ei jaksettu sitä ainaista hommien paljoutta. Nyt on enemmän aikaa lapsille ja toimiva pihayhteisö ympärillä.

Ei ole.

Itse asuin lapsena kerrostalossa, yläaste- ja lukioikäisenä ok-talossa. Kerrostalo oli ihan yhtä hyvä, ja joissain asioissa parempikin paikka asua (enemmän kavereita pihapiirissä, isompi piha, meidän tapauksessa myös sijainti).



Ok-talossa on tietty monia hyviä puolia, mutta niin on kerrostalossakin.

Eiköhän se sijainti merkkaa aika paljon. Me muutettiin Helsingin keskustasta liki sadan kilometrin päähän pikkukylään omakotitaloon. Ikävöin kyllä takaisin Helsinkiin, mutta toisaalta jos täällä on ongelmia lasten kanssa niin ne tuntu kyllä pieniltä siihen verrattuna mitä ne voisi olla Helsingissä kun esim. rautatieasema on kävelymatkan päässä. Lapset poltteli meidänkin rappukäytävässä tupakka jo ekalla tai tokalla yms. Täällä jos meidän lapset jotain pahaa tekee niin paikalliset juorukellot kyllä hoitavat asian meidänkin korviimme ja voimme tarttua ongelmiin ajoissa. Helsingissä kukaan tuskin tulisi kyselemään että kukas sinä olet ja mikäs pakko sitä olisi kertoakaan joten ihmiset vaan kävelevät ohi.

ennen asuttiin rivarissa. Lapsista rivari oli kivempi kun löytyi kavereita pihalta ja yhteiset piha-alueet. Nyt täytyy mennä aina jonkun pihaan.

Lasten kanssa voi olla hyvä ja onnellinen elämä ihan missä asumismuodossa vaan. Esimerkiksi jos vihaat pihatöitä ja vastuuta niin se ei varmaan heijastu hyvällä perhe-elämäänkään. Kerrostalo- ja rivitaloalueita ja -asuntoja on monenlaisia.



Teidän täytyy tarkasti pohtia mikä on paras asumismuoto juuri teidän harrastuksille, vapaa-ajalle, rahatilanteelle ja tulevaisuuden haaveill.

Lapsille on varmaan paras asumismuoto se missa vanhemmat ovat onnellisia.

Me haluamme lyhyet tyomatkat, jotta jaa aikaa perheelle. Talla vaatimuksella ei omakotitaloa saa meidan rahoilla.

juuri punnitsen tässä näitä hyviä ja huonoja puolia. Jos joku keksisi niitä hyviä puolia omakotitalossa asumisen puolesta, niin vaaka voisi kallistua sinne päin. Muut puolet on tiedossa, oma tilanne on huomioitu jne. Lapset ovat vain niin hyvä syy tehdä pieniä uhrauksia, en halua että he kärsivät.

ap

Lasten kanssa voi olla hyvä ja onnellinen elämä ihan missä asumismuodossa vaan. Esimerkiksi jos vihaat pihatöitä ja vastuuta niin se ei varmaan heijastu hyvällä perhe-elämäänkään. Kerrostalo- ja rivitaloalueita ja -asuntoja on monenlaisia.

Teidän täytyy tarkasti pohtia mikä on paras asumismuoto juuri teidän harrastuksille, vapaa-ajalle, rahatilanteelle ja tulevaisuuden haaveill.

Täällä on hyvä asua. On tilaa ympärillä, oma piha, missä lasten on hyvä temmeltää vaikka ihan ilman vaatteita ja ennen kaikkea on omaa rauhaa.

Saa tehdä asiat just niin kuin huvittaa, ei tarvii tanssia toisten pillin mukaan. Yhdessä touhuilla lasten kanssa pihalla ja istutella omia kasviksia sekä syksyllä kerätä satoa. Sijaintikin on tarpeeksi lähellä "keskustaa", mutta tarpeeksi kaukana.



Jokainen tietenkin tekee sen mukaan, mikä itselle ja perheelle sopii parhaiten!

Mä oon kans sitä mieltä et tärkeämpää on se että missä asuu, onko siis ympäristö turvallinen koululaiselle ja teinillekin? Pienten lasten kanssa asuimme rivarissa jossa oli ihan pieni piha. Ite en ulkoilusta niin välittänyt mutta oli tosi kiva kun voi laittaa lapset kuitenkin ulos raittiiseen ilmaan silloinkin kun itseä ei puistoilut huvittaneet. Jos itse on ulkoilmaihminen niin sittenhän sitäkään ongelmaa ei ole. Usein rivitalossa on yhteisöllisempi tunnelma kuin kerrostalossa. Omakotitalossa taas (missä mekin nykyisin asumme) on taas tärkeää oma rauha. Jos äitiä vaikka laulattaa niin sitten vain lauletaan täysiä rasiosta soivan Celine Dionin tahdissa ;). Omakotitalossa meille oli taas ehtona että pitää olla yhdessä tasossa sillä pidän portaita suurena riskinä. Itsekin olen pienenä pari kertaa pudonnut portaista pahasti. Onneksi ei solisluun murtumaa "pahempaa" sattunut ja ihan kauheeta tuskaa sen paraneminen oli.

itse olen "kärsinyt" omakotitaloalueella asumisesta, kadehdin lapsena ja nuorena kerrostaloissa asuvia kavereita. Omakotitalosta oli aina matkaa joka paikkaan. Kesäkausi vielä menetteli, kun pääsi fillarilla liikkumaan.



Parikymppisestä olen asunut Helsingissä kantakaupungissa (eli jo yli 20v) ja täällä pysymme. Lapset nyt 4v ja 6v. Kaupungissa asumisen onni on liikkumisen vapaus ja helppous.

että ei tarvitse olla huolissaan naapuriin kantautuvasta metelistä. Meillä ainakin lapsille hoetaan jatkuvasti "..... kun kuuluu naapuriin" Ei saa siis potkia palloa, ei huutaa, ei raaputella patteria ruokapöydässä jne. Jonkun mielestä olen nipo, mutta haluan myös ottaa ihanat naapurit huomioon. Meistä lähtee ihan "normaalistkin" meteliä naapuriin asti, niin haluan minimoida turhat melut.



Lapset on okt:ssa helpompi "heittää" pihalle. Ja ruoan voit laittaa helposti alulle kun ulkoilee omalla pihalla. Käy laittamassa uunin päälle, tai veden kiehumaan jne. Kerrostalon pihalta ei niin vain kipaista äkkiä sisällä. Omalle okt pihalle voi lapset jättää puoleksi minuutiksi.