Oletko sinä exäsi ystävä? ov

miten kykenet siihen?

onko exäsi koskaan ehdottanut takaisinpaluuta tai läheisempää kanssakäymistä ystävyytenne aikana?

Exäni on kaunainen, katkera raukka, joka käytöksestään päätellen lisäksi pelkää minua :-). Hän paljasti haikailevansa minua takaisin siinä vaiheessa kun kerroin kihlauksestani elämänkumppanini kanssa - epätoivoista ja oudon typerää, mutta liiallinen itsekritiikki ei olekaan koskaan kuulunut hänen lukuisiin ongelmiinsa :-D.

Ei olla vihoissakaan, mutta kumpaakaan vakavien ex-suhteiden miehistä en ole nähnyt vuosiin. Joskus olen kuullut kuulumisia tuttujen kautta.

ei olla erottu kenenkään kanssa sopuisasti joten ei ole syytä kaveerata heidän kanssaan. Ainut heistä jonka kanssa joudun joskus olemaan tekemisissä on esikoiseni isä, näen häntä ehkä kerran vuodessa kun häntä ei kiinnosta useammin nähdä lastaan, eikä muulloin koskaan pidä minkäänlaista yhteyttä.

Toisen kanssa voisin ollakin, mutta se ero oli miehelle kova paikka. Ei ymmärtänyt silloin eikä nykyäänkään ettei me vaan sovittu toisillemme, ollaan niin eriluontoisia. Tietysti kunnioitan hänen toivettaan, ettei halua nähdä, kuulla, eikä tervehtiä.



Toinen ex vaan on niin saatanan palikka, etten minä halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Muuten on aivan sama koko jannulle, mutta on velkaa mulle paljon. Kun ajattelin niitä rahoja, alkaa suututtamaan. En kuitenkaan vonkaa niitä rahoja takaisin, koska halusin päästä koko tyypistä eroon...

yhteinen lapsi niin nähdään kerran viikossa. kahvitellaan ihan muuten vaa. molemmilla on uusi kumppani.

Erottiin ihan hyvissä väleissä ja alkuun oltiinkin hyvissä väleissä, mutta lopulta yhteydenpito hiipui. Ei meillä ollut juuri mitään yhteistä, se kai suurin syy eroonkin oli.



Suhteesta ja ko. ihmisestä jäi kyllä hyvä mieli. Vähän harmittaa, ettei enää olla tekemisissä.

Jos tietäisin, että en joudu edesvastuuseen, niin mielelläni palkkaisin murhaajan pistelemään ex pois päiviltä...

Jos minun exäni (siis se ainoa erehdykseksi luokiteltava niiden joukossa) kuolisi, hänen vaimonsa varmaan poksauttaisi shampanjapullon auki aika pian. Minä kilistäisin hengessä mukana, vaikka omaan elämääni asia ei vaikuttaisi.

mitään idioottia huolinut. Kun vielä olimme molemmat vapaita, hän mietti vähän paluuta yhteen, mutta nyt olemme molemmat naimisissa tahoillamme ja vain ystäviä. Eroomme ei liittynyt 3. osapuolia tms. vaan yhdessä totesimme välttämättömän. Teimme eroa vuoden, juttelimme ja juttelimme, eikä mitään jäänyt hampaankoloon.

En halua olla riidoissa kenenkään kanssa.

ei oo kummallakaan hinkua palata yhteen, meillä on ihan omat perheetkin jo. ei vaan ollut mitään vihanpitoa tai muuta syytä katkaista välejä, vaikkei me oltukaan toisillemme ne oikeat kumppanit

Kamuja ollaan, on pakko, lapsen takia. Vaikka asiaa kyllä olisi....

Olisin ehkä muuten voinut ollakin, mutta ero oli miehelle niin rankka, että aina tavatessamme/puhuessamme hän joko 1) ruikutti kurjaa oloansa ja minun pahuuttani kun lähdin tai 2) vonkasi minua takaisin... Onneksi ei ollut lapsia eikä muutakaan yhteistä. Nyt viimeisestä yhteydenpidosta on 8 vuotta. Pari kertaa ollaan nahty kauppakeskuksessa ja olen vaan moikannut enkä jäänyt juttelemaan. Miehellä vaikuttaa olevan vaimo ja ainakin yksi pieni lapsi. Toivottavasti on onnellinen.

Ei ole ehdottanut yhteenpaluuta. Ei me toisiamme vihata ja on mukava jutella.

Minulla ei ole mitään ex-vaimoani vastaan. Hän on katkera, ja käyttäytyy typerästi ja lapsellisesti.

kyllä mä koen olevani jnkn asteinen frendi sen kaa. Onhan meillä 2 tenavaa yhdessä. Meidän 6-vuotinen yhteiselo ei ollu mikään vuosisadan rakkaustarina... Mentiin yhteen vaan ettei tarvinnut olla yksin -oltiin siis jo vähän iällä, kolmenkympin molemmin puolin. Ei riidelty yhdessä, miksi sen jälkeenkän?

me olemme todella hyvissä väleissä. Aluksi varmaan vaan lapsen vuoksi, nyt jo ihan muutenkin.

Ei edes harkita yhteenpaluuta, koska muistamme kuitenkin, miksi erosimme.

lasten asioista pystytään juttelemaan asiallisesti. Muuten mua ei sen jutut kiinnosta, eikä ole mitään hinkua kertoa asioistani sille.

Meillä oli aika pitkäkin liitto, rakkautta paljon, ainakin mun puolelta. ja sit kaikkee paskaa.

Erosta nyt 2,5 v, ja heti eropäätöksen jälkeen loppu riidat ja välit neutraalistui.

Ex on vongannut takaisin, sanonut katuvansa ja ymmärtävänsä vasta nyt mitä menetti, jne. Mutta kyllä mä olin jo sen erotyön kanssa niin pitkällä, että tajusin, ettei mitään mahiksia olis, nyt sekin alkaa sen uskoa.

Nyt hän on kuollut.

Jos tietäisin, että en joudu edesvastuuseen, niin mielelläni palkkaisin murhaajan pistelemään ex pois päiviltä... on se sen verran pahaa aikaiseksi saanut, ja saa vastakin. Psykopaatti kun on.



Ex oli yhtä mieltä siitä, että eromme oli ainoa oikea ratkaisu, vaikka koettikin loppuun saakka murtaa minut vonkaamaan häntä takaisin. Pelaa näitä pelejään yhä vaan....

tunnemme toisemme niin hyvin monen vuoden ajalta. Kun siihen lisää kaiken elämänkokemuksen, joka on kertynyt vuosien varella, voin vain sanoa, että ihan mahtavaa! Niin, ja varovasti ollaan, ettei tuu mitään mieleen... =)

Olin yhden kanssa ystävä eron jälkeenkin monta vuotta Nyt hän on kuollut.