Miten entisille kiusaajille "vahingossa" tietoa kuulumisista?
Tyhmää ja alhaista ehkä, mutta haluaisin näyttää entisille kiusaajille, miten pitkälle olen päässyt.
Olen edennyt urallani, saanut ihanan perheen, julkaissut tietokirjan, edelleen kaunis ja hyvännäköinen.
Entiset kiusaajat ovat jumiutuneet osa- ja määräaikaisiin duuneihin, eronneita ja lapsettomia, köyhiä ja läskejä.
Haluaisin tuoda entisten kiusaajien tietoon, että mulla meni sittenkin oikein hyvin :-) Mutta en halua olla heihin yhteydessä. Keksiikö kukaan mitään hienovaraista keinoa?
Asiaa vaikeuttaa vielä se, että asuvat kaikki eri maassa kuin minä ja eri maissa keskenäänkin... Mutta tiedän, että pitävät yhteyttä keskenään ja muutama vuosi sitten vielä googlettivat mun nimellä juorutakseen mun kuulumisista. Haluaisin, että juoruisivat nyt...
Kommentit (14)
Mistä sinä tiedät kuinka näillä entisillä kiusaajillasi menee? Eikö tieto menestymisestäsi voisi myös kulkea tätä kautta?
Ovatko kiusaajat entisiä luokka- tai harrastuskavereita? Ala järkkäämään (tai istuta ajatus jonkun muun päähän) luokkakokousta tai harrastusporukan kokoontumista (mitä kautta nyt ikinä olette tutuiksi tulleetkin).
Fb on myös hyvä väylä.
En ole ylpeä ajatuksistani, mutta pakko myöntää, että tunnen vahingoniloa seuratessani entisten kiusaajieni surkeaa elämää fb:ssä. Toivottavasti he pistävät merkille minun menestymiseni.
Kiusaaminen aiheutti mulle paljon huonon itsetunnon, josta kärsin vieläkin. Kyllä mäkin olisin vahingoniloinen ja haluisin näyttää miten hyvin mulla nyt menee. Ja tiedän, että se kuulostaa lapselliselta, mutta en voi sille mitään.
ja jättäisit ex-kiusaajasi ihan omaan arvoonsa.
Mitä sun pitää niille näyttää?
Olen fb:ssä, mutta meillä ei ole yhteisiä kavereita siellä. Tiedän kiusaajien kuulumisia, koska he pitävät blogeja (ja julkaisevat siellä myös kuviaan). Blogien perusteella tiedän, että ko. henkilöt ovat itse kypsiä siihen, että ei ole työtä, rahaa eikä perhettä. Valittavat tästä jatkuvasti.
Omaan ystäväpiiriini kuuluu toki niin pätkätyöläisiä, perheettömiä kuin ylipainoisiakin ihmisiä, enkä halveksi tai väheksy ketään ystävääni tällaisten syiden vuoksi. En kiusaisi ketään näistä tai muistakaan syistä, en edes kiusaajiani: haluaisin heidän tekevän itse johtopäätöksiä nähtyään, mitä minulle kuuluu. Että jokaiselle ansionsa mukaan, tai jotain. Kostonhimoa siis kyllä tunnen. Itsetuntoni on myös edelleen huono, mutta paranemaan päin.
Hyviä vinkkejä on tullut - niin fb, blogit kuin luokkakokouskin ovat harkitsemisen arvoisia. Fb olisi paras, pitäisköhän pyytää jotain puolituttua kiusaajien kaveria kaveriksi?
että heillä ei ole oikeasti mitään väliä. Voit olla silloin 25, 35 tai 50 vuotias. Mitä enemmän keskityt heihin niin sitä enemmän heillä on sijaa elämässäsi. Minun kiusaajani tuli minulle töissä alaiseksi, pieneen ja aika mitättömään työtehtävään. Hetken aikaa asia huvitti kohtalon ironiana, mutta loppujen lopuksi asia ei minulle tuonut mitään tyydytystä. Asia oli loppujen lopuksi yhdentekevä. Ihmiset voivat olla nuorina tyhmiä.
ymmärrän ap:ta.
Ois NIIIIN iahna näyttää niille idiooteille, et vaikka ne kuin yritti tuhita mut, oon päässy niin paljon paremmille apajille elämässä..
Aloita kirjottamaan blogia, ja julkaise sen linkki FB:ssa. Päivitä FB status aika ajoin tyyliin "xxx päivittelee blogiaan.."
Päästä jo irti ja elä täysillä ihan omaa elämääsi !
Ainakin minun "ex-kiusaajani" (ei kylläkään koulusellainen) on tätä kautta joutunut kohtaamaan totuuden siitä, minkä arvoinen ihminen tässä itsekukin loppujen lopuksi on. Näyttää tekevän kipeää.
vaikka ne kuin yritti tuhita mut, oon päässy niin paljon paremmille apajille elämässä..
etteivät onnistuneet tuhita
En nyt sanoisi, että kiusaaminen hallitsee mun elämää, jos silloin tällöin ajattelen tätäkin asiaa. Eikö kukaan muu koskaan mieti mitään menneisyydestä ja ajattele, että kunpa vois...
Nimen googlaamisen luin myös niistä blogeista. Yksi kiusaaja oli ollut toisen luona kylässä ja olivat googlanneet kaikkia kouluaikojen luusereita. Kommentoivat löydöksiään siellä toisilleen, tästä on jokunen vuosi aikaa ja ainakaan niiden kommenttien perusteella eivät olleet kouluajoista muuttuneet...
Juu tiedän että on säälittävää ja tyhmää
On terapeuttinen kokemus, kun aiemmassa elämässä vaikuttaneelle pahantekijällekin on tullut selväksi, millaisin tuloksin elämä on meitä testannut.
minua kiusattiin koulussa rajusti. Tai itse asiassa: minut jätettiin tyylikkäästi kaiken ulkopuolelle. Minulle ei puhuttu, minun tullessani porukkaan muut kääntyivät pois, minulle ei vastattu, kun tulin paikalle, korkeintaan tirskuttiin.
Kun nuo kaksi uutta muita oppilaita manipuloivaa tyttöä tulivat luokallemme ollessani 11-vuotias, minusta, iloisesta, ulospäinsuuntautuvasta tytöstä tuli valtavan ujo. Lopuksi en uskaltanut sanoa enää mitään. Opettajillekaan. Joista suurin osa piti minua loppujen lopuksi aivottomana tyhmänä ja kelvottomana.
Meitä "hiljaakiusattuja" oli muutama, yksi ei kestänyt, vaan teki itsemurhan lukiolaisena.
Onneksi minä pääsin lukiossa toiseen kouluun, jossa kukaan ei kiusanut eikä syrjinyt ketään. Jossa rehtori tiesi alkutilanteeni ja jossa sain näyttää opettajille, että olen ihan tavallinen koululainen.
Jossa opin taas viittaamaan ja uskomaan itseeni. Jossa oppilaat suhtautuivat toisiinsa asiallisesti; toisista pidettiin enemmän, toisista vähemmän, mutta kullakin oli ihmisarvonsa.
Häpesin vuosia sitä, että minä olin ollut ilmaa luokkatovereilleni - olin ilmaa aikuisenakin, sillä luokkakokouksiinkaan ei tullut kutsuja, vaikka osoitteeni löytyi puhelinluettelosta ja netistä, vaikka olin pitänyt avioiduttua tyttönimeni.
Nyt tiedän, että minulla ei olisi ollut syytä hävetä kiusaajieni puolesta heidän omaa julkeata käyttäytymistään.
Ja: sinänsä minulle on aivan samantekevää, minkälaista elämää he elävät tänä päivänä, mutta myönnän mielelläni, että olen erittäin tyytyväinen, että pahin kiusaajani elää tällä hetkellä avioliitossa, jossa hänen miehensä kohtelee häntä tavallaan yhtä julkeasti kuin hän minua: levittää mm julkisesti tietoa siitä, että nai naisen vain tämän varallisuuden vuoksi, mikä takaa hänelle vapaan elämän elää taiteelleen, kavereilleen, juhlilleen ja olemaan huolehtimatta huomisesta(suora lainaus haastattelusta).
että nythän itsekin syyllistyt kiusaamiseen ja syrjintään. Lokeroit ihmiset tietynlaisiksi, kun he ovat a) osa- ja määräaikaisissa duuneissa, b) eronneita, c) lapsettomia, d) käyhiä ja e) läskejä. Halveksitko siis tällaisia ihmisryhmiä vai onko tässä vain traumaperäisestä kostonhimostasi kiusaajillesi?
Sinulla on huono itsetunto.