Olemme kovin erilaisia mieheni kanssa

Toisaata, jos osaa tyytyä siihen että on kiltti ja perässä vedettävä mies, niin eikös elämä voi olla aika mallillaan? Monilla on älykäs lurjus kotonaan..

ettei sitä ainakaan pysty pitämään hyvänä ennusmerkkinä...



Mutta itsessään se että ihmiset ovat "eri paria" ei mitenkään välttämättä ole huono asia. Yhdellä kaverillani on mies joka on selvästi häntä flegmaattisempi ja vähemmän kunnianhimoinen niin uranäkökulmasta kuin esim. älyllisestikin, mutta heille se toimii. Perhe menee selkeästi naisen pillin mukaan, eikä kumpikaan kärsi, sillä mies nimenomaan haluaakin että joku tavallaan vähän "vetää häntä perässään". Nainen taas nauttii siitä että saa päättää asiat sen mukaan miten hän haluaa elämänsä rakentaa (mm. että muutetaanko ulkomaille tai millainen talo ostetaan).

Mielenkiinnosta, nainenko perheen pääasiassa elättää? Kun flegmaattiset ihmiset harvemmin tienaavat hirveästi. Mietin, että jos nainen päättää ulkomaat ja talot, niin mistä perheellä on näihin varaa? Meillä flegmaattinen mies on on sitä myös koulutusten ja töiden suhteen, elikäs tehtaalla töissä huonopalkkaisena.

Miten kaverisi muuten suhtautuu mieheen, vaikuttaako että heillä "synkkaa"? Onko intohimoa ollutkaan? Arvostaako kaverisi miestänsä kumppanina?

Mun mieheni on myös vähän "reppana" - ei yhtään minua tyhmempi, lahjattomampi tai kyvyttömämpi, mutta arjen suhteen flegmaattisempi. Kaikki tapahtuu hitaasti, mihinkään ei koskaan ole kiire (vaikka ehkä oikeasti olisikin), kaikki voi aina odottaa, eikä mies koskaan oikein osaa sanoa mitään mihinkään ja oikeastaan mikään ei ole hänelle kovin väliksi. Hän on joustava, rauhallinen, hyvä isä, mutta persiille potkittava.



Perheemme elatus on yhtä lailla minun kuin miehenikin vastuulla. Mieluiten hän tietysti röhnöttäisi kotona lasten kanssa (näin sanoo itse, tiedän kyllä ettei ole mitään röhnötystä se homma), mutta toistaiseksi mun palkallani ei valitettavasti elätetä nelihenkistä perhettä kovin hyvin. Niinpä mieheni tekee töitä, ihan sama mitä töitä, kunhan niistä maksetaan. On kuitenkin puhuttu, että jos joskus voisimme elää vain yhden ihmisen palkalla ilman kohtuutonta sentinvenytystä, mies voisi jäädä kotimieheksi - mutta se tarkottaisi sitä, että hän huolehtisi lapsista ja kotitöistä. Sama on pätenyt päinvastoinkin, eli kun mä olen ollut äitiyslomalla ja nyt olen vielä hoitovapaalla, suurin osa kotitöistä sekä lastenhoidosta on mun vastuullani. Ei kaikki, koska mähän en ole täysin elättinä, vaan tuon kuitenkin jotakin rahaa tähän talouteen.



Meillä synkkaa hyvin, vaikka olemmekin erilaisia. Välillä mua ärsyttää olla se "pomo" kotonani, mutta toisaalta olen kuitenkin sellainen ihminen, joka tarvitsee tunteen lankojen käsissä pitelemisestä, jotta pärjään itseni ja elämäni kanssa. Ahdistun, jos joudun olemaan muiden pompoteltavissa. Miehestäni taas on helppoa, kun joku sanoo koko ajan, mitä tehdä, milloin ja miten, eikä tarvitse niinkään itse miettiä tuommoisia. Mieheni arvostaa minua vaimonaan ja "parempana puoliskonaan", kertoo usein kavereilleen ja muille ihmisille, että minä olen hänen aurinkonsa, joka pitää hänet ja hänen maailmansa hengissä. Minäkin arvostan miestäni, hän puolestaan täydentää minua - kun minä hermopäissäni juoksen ympyrää ja panikoin milloin mistäkin asiasta, hän toteaa, että "ota iisisti, kyllä se siitä rullaantuu", ja mies jopa saa minut uskomaan siihen.

Koenkin aika eri asiana, jos puolisot ovat älylliset samankaltaisia, mutta temperamenttierot vain ovat suuret (toinen nopea, toinen hidas). Mutta entä jos todella on kyse siitä, että älykkyyserosta? Että toinen oikeasti jahkaa kun aivoissa ei raksuta, kysyy neuvoa, kyselee mitä jokin asia tarkoittaa jne. mitä mieltä olette sellaisesta? Voiko silloin kumppania pitää tasaveroisena ja olla tyytyväinen? Se minua mietityttää. Äiti-poika-tyylinen opastussuhde on aika eri asia kuin tasaveroinen parisuhde.

et sinäkään ap kovin älykäs ole, kun vasta nyt olet tajunnut asiaa miettiä. Olette varmaan olleet yhdessä väh. kolme vuotta, jos lapsi löytyy, miksi alunperin menit miehen kanssa yhteen ja värkkäsit lapsen hänen kanssaan? Olisi kovin paljon helpompi nääs erota, kun ei olisi sitä lasta ja asuntolainaa.

sukupuoliroolit ovat vain toisin päin. Ovat voineet olla pitkäänkin yhdessä/naimisissa, eikä kukaan ihmettele.

Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jotkut miehet saattavat olla tyytyväisiä elämäänsä, eivätkä tavoitella mitään sen ihmeempää. Tykkäävät röhvätä siellä sohvalla.



Mutta se mikä kalskahtaa on tuo äly. Tuntuu aika erilaiselta kuin mitä minä tiedän. Tässä tarkoitat oikeasti älykkyyseroa enemmän kuin mielenkiinnon kohteita. Täytyy myöntää että itse en jaksaisi jos miehellä ei oikein raksuttaisi.



Miehestäni voi sanoa että ei hae niinkään älyllisiä haasteita, on rauhallinen ja ei tykkää vatvoa/keskustella. Minä päätän lomakohteemme ja pidän perheen aktiviteeteissa (siivoukset, harrastukset jne.).



Koulutukseni on korkeampi kuin mieheni ja työni on enemmän ajattelutyötä kuin mieheni. Mutta mieheni on silti ihan älykäs ja palkka on parempi kuin minulla. Työelämässä on omalla alallaan ihan taitava ja pidetty.



Eli omaan kokemukseeni peilaten ei teillä ihan helpoimmasta päästä ole tuo asetelma. Joten vaikea sanoa onko teillä tulevaisuutta.