Mitä teen parkuvalle taaperolle?
Pitääkö mun lohduttaa vai voinko vaan antaa olla? Kiukutteli ja huusi, kun laitoin päikkäreille. Lopulta kuitenkin nukahti. Heräsi neljän aikaa taas parkumaan. Itkee, parkuu, haluaa syliin, ei halua olla sylissä. Hetkeksi loppui parkuminen, kun söi keksin. Kun oli tunkenut keksin suuhunsa, alkoi vinkumaan toista ja kun sanoin ei sylki suussa olevan keksin pois ja parkuu taas. Ruokaa olisi tarjolla, mutta ei kelpaa. Pitääkö tuota lohduttaa vai saako traumoja, jos en vaan välitä? En millään jaksais lohdutta tai muuta, kun tätä on lähes päivitääin...
Kommentit (4)
ja lohduta. Ota syliin. Jos ruoka ei maista, tulee kiukkukin helposti. Ulkoilkaa ruohalun parantamiseksi, äläkä tee valtataistelua tuosta ruokailusta.
Yritä ennakoida vaikeita tilanteita ja tee asiat jotenkin toisin. Leikin varjolla, kannustamalla ja laulelemalla, asiat sujuvat yleensä paremmin.
Anna uhmiksen kiukuta, kyllä se nälkä sitten ajaa lopettamaan.
niin annan kiukuta. Tietenkin otan syliin, jos sitä haluaa, mutten väkisin (enkä kyllä rimpuilevaa pystyisi pitämään väkisin sylissä, sen verran voimia on raivossa). Kyllä se ohi menee -yleensä ennemmin kuin myöhemmin.
ja lohduta. Ota syliin. Jos ruoka ei maista, tulee kiukkukin helposti. Ulkoilkaa ruohalun parantamiseksi, äläkä tee valtataistelua tuosta ruokailusta.
Yritä ennakoida vaikeita tilanteita ja tee asiat jotenkin toisin. Leikin varjolla, kannustamalla ja laulelemalla, asiat sujuvat yleensä paremmin.
Anna uhmiksen kiukuta, kyllä se nälkä sitten ajaa lopettamaan.
ja lohduta. Ota syliin. Jos ruoka ei maista, tulee kiukkukin helposti. Ulkoilkaa ruohalun parantamiseksi, äläkä tee valtataistelua tuosta ruokailusta.
Yritä ennakoida vaikeita tilanteita ja tee asiat jotenkin toisin. Leikin varjolla, kannustamalla ja laulelemalla, asiat sujuvat yleensä paremmin.