Ystävä nälvii viisivuotiasta poikaansa muiden aikana.
Tosi pahan kuuloista. Minun on paha olla pojan puolesta. Jos sanon jotain, mitä tahansa kaunista pojasta, hän taatusti kumoaa sen haukuillaan. Pojan surulliset silmät eivät koskaan unohdu mielestäni, kun hän kärsii äitinsä asenteesta. Pahinta on, että pienempi siskonsa niittää yllin kyllin kehuja vanhemmiltaan..
Kommentit (10)
tuollainen saattaa kuulostaa aikuisesta viattomalta, mutta kyllähän lapset kaikki noteeraa.
Sen kaiken "satoa" korjaan nyt, loppuelämäni.
"En tiedä mistä on saanut tuon kummallisen pottunenänsä kun kummallakaan meistä ei sellaista ole", tai "Hän ei ole oppinut vieläkään sanomaan R-kirjainta, ei varmaan koskaan opikaan" tai "tuolla luonteella ei elämässä pitkälle pääse".
Lastahan pitää tukea asioissa joissa puutteita. esim. ei osaa r-kirjainta mutta kyllä hän sen oppii kun harjoittelee ja on niin pienikin vielä ettei tarviikaan osata, hyvin kerkii vielä oppimaan.
Tulee kovin huono itsetunto lapselle jos häntä solvataan ja arvostellaan negatiivisesti ja se itsetunto kun on meillä läpi elämän.
Ehkä hän ei ole edes tajunnut sorsivansa poikaa siskoonsa verrattuna. Kerro, vaikka valheellisesti, että itse muistat vastaavanlaisia kommentteja omasta lapsuudestasi, mitkä edelleen painavat mieltäsi. Esimerkki usein saa ajattelemaan enemmän kuin muuten vaan sanominen. Voit pelastaa tuon pienen pojan paljolta kärsimiseltä. Onko ystäväsi muuten normaali?
Vaikka silloin kun tämän äiti on vessassa tms.
Voi poikaparka. :´(
Joissakin perheissä tuollainen käytös on enemmänkin normi kuin poikkeus. Lapsi voi katsoa viiden metrin päässä videota ja äitinsä kälättää kovaan ääneen kuinka x ei vieläkään osaa sitä tai tätä ja se nyt on muutenkin niin lapsellinen ja ai niin, lääkärikin sanoi että...
on. Meilläkin ystävä joka teilaa keskimmäisensä täysin. Sanoo todella rumasti ja isoon ääneen kaikkien lasten kuullen että: tuosta ei tule mitään, kitisijä ja täysin turha...
Surullista
ja puolustanut nälvittyä lasta ystävällisesti mutta tiukasti äidiltään/isältään. Jos äiti esim. on haukkunut lastaan turhaksi kitisijäksi, minä olen sanonut oitis lapsen itsensä kuullen, että XX:hän on niin mukava ja reipas poika, kyllä minä olisin ylpeä hänestä.
jonkin sortin väkivaltaa ja olisi hyvä jos joku, esimerkiksi sinä voisit puhua hänen kanssaan siitä, että se pitäisi saada loppumaan. Itse olen joutunut lapsena samoin kohdelluksi äitini taholta, ja täytyy sanoa että sen johdosta olen huonon itsetuntoni kanssa saanut tehdä lujasti töitä aikuisiällä. Ja teen edelleen. Mieluusti kaiken sen ajan käyttäisin ihan normaaliin elämään omana itsenäni mutta vaurio on olemassa. Niin kuin jokin vamma.
Tuossa vaiheessa voi vielä vaikuttaa siihen, kuinka pahat arvet jää. Niin että nopeasti pitäisi jonkun puuttua. Jos äiti kävisi käsiksi poikaan niin siihen olisi todennäköisemmin jo puututtu. Henkinen ja fyysinen väkivalta ovat kuitenkin ihan yhtä pahoja.
"En tiedä mistä on saanut tuon kummallisen pottunenänsä kun kummallakaan meistä ei sellaista ole", tai "Hän ei ole oppinut vieläkään sanomaan R-kirjainta, ei varmaan koskaan opikaan" tai "tuolla luonteella ei elämässä pitkälle pääse".