Milloin lapsilukusi tuli täyteen tämä mukaan:

Olen 40 v kun tämä vaavi syntyy ja olin jo siinä uskossa että enempää en jaksa.

Pakkohan se on.

niin meillä olisi jääty yksilapsiseksi perheeksi. Esikoisen synnyttyä ensimmäinen 1,5 vuotta olin sataprosenttisen varma, ettei koskaan enää ikinä milloinkaan yhtään ainutta vauvaa eikä lasta meille, mutta reilu vuosi sitten kuitenkin mieli muuttui, ja toinen on vielä tulossa. Katsotaan sitten miten käy.

mutta jaksaisin, haluaiin jne. vielä vaikka kuinka monta mutta mies ei halua eli siinä se rajapyykki missä lapsiluku tuli täyteen.

Eihän sitä voi tietää, milloin jaksaminen loppuu. Jos nyt tunnen jaksavani vielä yhden, niin sen yhden jälkeen voi tuntua samalta. Ja sen jälkeen taas samalta jne

Kolmannen synnyttyä olin heti aivan varma, että haluan vielä yhden. Mies olisi huolinut useammankin, mutta minulla on jo ikää (olin 38 neljännen syntyessä) sen verran, että en enää jaksa enkä halua ottaa sitä riskiä, että vauva ei olisikaan terve. Ja mistä sitä tietää saisinkokaan lasta enää... No, nyt on lapsiluku täynnä - 4 riittää meille!

pystyykö elämästä nauttimaan vasta sitten kun lapset on tehty/ovat isoja. Eikö silloin kannata jättää kokonaan lapset tekemättä ja naattia vaan koko elämänsä.



Minä ainakin nyt elän erittäin hyvää elämää ja nautin joka päivästä kun lpset ovat pieniä ja meinan vielä tehdä lisääkin.

Mä en ihan ymmärtäny ap:n pointtia, mutta

eikös silloin jos tuntee jaksavansa vielä niin olisi hyvä yksi lapsi vielä tehdä.. Siis jos todella haluaa tietenkin.

Itsellä on kolme lasta, tiedän jaksavani neljännenkin, mutta muut asiat mietityttävät, pitäisi olla isompi asunto, isompi auto jne. Eli taloudellinen puoli tulee kyllä vastaan, ikävä kyllä..

vaan jonkun psykologin tms. Pointti on se että jos teet vielä sen yhden, jonka jaksaisit, tulee rankkaa, mielekkyys alkaa kärsimään... en osaa sitä oikein selittää, ettei laita itseään liian koville!



ap