Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin mielenterveysongelmaisia kavereita.
15.02.2010 |
Mistä heitä löytäisin? Ja tarkoitan nyt sitten melko täyspäisiä. Olen itsekin mielenterveysongelmainen, mutta en etsi seuraa jossa voivotellaan joukuolla ongelmia tai harjoitetaan vertaistukea. Olen vaan kyllästynyt siihen että tavisten kanssa pitää olla pikkasen varuillaan mitä itsestään kertoo ja silloinkin kun kertoo, ne ei luonnollisesti ymmärrä.
Kommentit (7)
Googleta.
Siellä ihan täyspäisiä ihmisiä. Kuka masentunut tai kellä jokin muu mielenterveydenongelma.
Kukaanhan meistä ei ole ongelmaton. Muista se! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selatessani aloituksia huomasin vastaukset ja suunnittelin kirjoittavani itsekin, mutta mietittyäni asiaa tajusin ettei tämä mun toive totta puhen ole kamalan realistinen, varsinkaan täällä Keski-Suomessa. Minulla on depressiivinen persoonallisuushäiriö jossa estyneen piirteitä, mistä syystä työkykyni on ajoittain heikonpuoleinen enkä päästä ihmisiä kovin helposti lähelleni. Tämä vaikeuttaa todella paljon ihmissuhteiden solmimista. Kuitenkin olisi kiva jos kuuluisi johonkin yhteisöön, jossa voisi olla oma itsensä.
Harrastuspiireissä tulee väistämättä hyvin nopeasti esiin kysymykset ammatista ja työstä ja siinä saakin sitten aika ajoin luovia ettei tule kieroonkatsotuksi. Normi-ihmisten kanssa on myös pakko olla aina "samanlainen". Toiset mt-tyypit voisivat paremmin tajuta huonoja päiviä ja sitä että aina ei oikein suksi luista. Mutta 90 prosenttia ajasta olen kuitenkin ihan normaali ihminen, ja haluaisin pitää hauskaa eikä vain vatvoa masisjuttuja vertaistukiryhmässä (olen siis sellaiseenkin osallistunut). ap
Itse olen kotona pääasiassa mt-ongelmien vuoksi, mutta uusille tuttavuuksille naamioin asian aina niin että olen kotiäiti ja lasten vuoksi kotona. Minäkin olen joskus ollut vertaistukiryhmässä, mutta siellä tuli vain entistä masentuneemmaksi, kun huomasi että muilla menee huonommin kuin minulla.
Tässäpä yksi lähes täysipäinen rajatila/mahdollinen asperger-combo, joka kaipaa pk-seudulta ystäviä.
kaipaisin sellaisia kavereita, todellisuudentaju ja kognitiiviset toiminnot olis kuitenkin hyvä olla. Tuntuu, että ei- mielenterveysongelmaisten huumori on liian kesyä, tai sitten olen vaan muutenkin pimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut kaksi psykoosia ja vakavaa masennusta, mutta tällä hetkellä olen "terve" eli oireeton, enkä tarvitse lääkitystä. Minulla on akateeminen tutkinto, olen ollut jo kahdeksan vuotta töissä, joista kuusi vakituisessa virassa. Naimisissa olen ja lapsiakin on.
Ystävistä läheisimmät tietävät sairaudestani, uusille tuttavuuksille saatan kertoa olleeni masentunut. Psykooseista en kerro, koska en usko muiden sen jälkeen osaavan suhtautua minuun luontevasti. En kuitenkaan koe mitään tarvetta kertoakaan tai sellaista oloa, että joutuisin olemaan varuillani. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä ja todella moni joutuu niiden kanssa tekemisiin, kun läheinen sairastuu. Olen varma, että kun tieto aivojen toiminnasta lisääntyy, suhtautuminen "hulluuteen" tulee muuttumaan.
Myötätuulta elämään eteenkin päin!