esikoisen luomusti synnyttäneet, kertokaa kokemuksia!

enkä halua kokea sitä uudestaan. Siihen asti selvisin suht hyvin, kunnes kalvot puhkaistiin. Sitten alkoi lähes taukoamattomat supistukset, jotka oli niin kipeitä, ettei kuvitella pysty...Jos ois edes pystynyt huutamaan niin ois ehkä helpottanut vähän mutta ei...huh huh!



Ponnistusvaihe ei sitten tuntunutkaan enää missään, olin kai sen verran turta. No, tämä vain minun kokemukseni, varmaan parempiakin on;)

lukemassa aiempi ketju luomusynnytys!

Itse synnytin luomuna ja avutumisvaiheessa kivut tosi kovat, mutta kaikkeen tottuu. itse tyytyväinen valintaani synnyttää luomuna.

Mä en saanut yhdelläkään kerralla muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun mikä sekään ei tehonnut yhtään - olipahan vain jotain tekemistä:)



4 muksua on silti tehty eikä se nyt niin kamalaa ollut. mielummin synnytän kuin menen hammaslääkäriin ilman puudutusta.

ilokaasu synnytys on luomu!

olisin halunnut epiduraalin, mutta eivät antaneet, kun synnytys eteni niin vauhdilla. Jälkikäteen ajatellen olen tyytyväinen, että tuli luomuna: kyllä se oli huimaa ja kun alkoi ponnistuttamaan tuli semmonen luolamies-olo, että ymmärsi miten naiset on saanu pusattua vauveleita maailmaan kautta aikojen. Kun vauva halusi ulos, ei sen tuloa voinut estää! Kivut oli hirveät mutta kokemuksesta jäi hyvä maku. Nyt olen uudestaan raskaana, ja tällä kertaa yritän saada kuitenkin sen epiduraalin (supistuksiin) kun tuli jo koettua se luomu, niin nyt haluaisin nähdä miltä se tuntuu puudutteen avulla

synnytys kesti alle 5 h, avautumisvaihe ei ollut kivulias (no joo, supistukset kyllä tuntui loppuvaiheessa lähinnä epämiellyttäviltä, mutta kipu ei ollut mitenkään hallitsematonta), ponnistusvaiheessa (joka oli yli 30 min), oikeaa kipua tuntui vain ehkä 2 min. Luomusynnytys ei ollut "tavoitteena", mutta kipulääkitystä ei vain oikeasti tarvinnut. Niinkin voi siis käydä!

1 ja 3 meni ilman muuta kivunlievitystä, kuin ilokaasu, koska ehdin olla niin vähän aikaa sairaalassa. 1:stä 20min, 3:sta 30min ennen kuin syntyi. Hyvä kokemus molemmista. 4:s oli rankin koska käynnistettiin, koska takana oli silloin 3 syöksysynnytystä. supparit oli silloin kaikista kovimmat, mutta sain silloin onneksi kohdunsuunpuudutteen.

että sillä synnyttääkö luomuna suunnitellusti ja vapaaehtoisesti vai olosuhteiden pakosta on yhtä paljon eroa kuin sillä hyppääkö lentokoneesta laskuvarjolla omasta tahdostaan vai pakon edessä.



Itse olen jokaisen kohdalla ajatellut, että pyrin synnyttämään ilman puudutteita ja muita lääkkeitä, ilokaasua voin ottaa, MUTTA jos siltä tuntuisi, ottaisin puudutteitakin.



Esikoisen, joka oli meidän vauvoista isoin, synnytys on ollut kaikista helpoin. Harrastin tuolloin aktiivisesti astangajoogaa, ja koko synnytyksen ajan hengitin siihen kuuluvaa ujjayi hengitystä, joka sai mut vaipumaan ( jälkikäteen kuulin että sitä kutsutaan synnytysregressioksi) tilaan, jossa vain keskityin itseeni, liikkumiseen siihen hengitykseen, ja se vei käytännössä kivun tajun pois kokonaan. JA kyllä sitä kipua oli, pari kertaa herpaannuin tuosta omasta maailmastani, ja silloin sen todellakin tunsi!



Jos haluat synnyttää luomuna, suosittelen sulle esim. synnytä rentoutuneena cd:tä ja jotain sellaisia omia tapoja rentoutua ja hengittää hyvin, koska ne auttaa ihan mielettömän paljon. Sehän on ihan fakta, että mitä rennompana pystyt olemaan, sen helpommin synnytys sujuu. Ja siinä Synnytä Rentoutuneena cd:ssä mun mielestäni tärkeintä on juuri se asenne, jota se välittää: että ei tappele kuin hullu ja jännitä ja jokaisen supistuksen kohdalla, vaan ottaa ne vaan vastaan ja tekee töitä niiden kanssa.



Mukavaa synnytystä sulle, miten tahansa sitten synnytätkin!



Niin ja kahden seuraavan kohdalta voin suositella ammetta! Meidän kakkonen syntyikin veteen, ja oli kyllä ihan mielettömän paljon apua vedestä!

Mulla 3synnytystä kaikki luomusti (no kerta oli ilokaasua ja kerta akupunktiota, jotka molemmat oli yhtä tyhjän kanssa).



Avautumisvaihe oli kivulias, mutta ei mahdoton. Mulla vaan supistuksia tuli sillä vauhdilla että yritin rauhoittaa enkä edistää. Eli makasin mielummin paikallani. Istuminen ja liikkuminen teki olosta paljon pahemman, koska supistuksia tuli ihan jatkuvalla syötöllä, enkä ehtinyt hengähtää välissä.



Sen verran kokematon olin ekassa synnytyksessä etten tiennyt että kroppani tarvitsee hengähdystauon avautumisvaiheesta ponnistuvaiheeseen siirtymisessä. Kätilöt yrittivät ponnistuttaa liian aikaisin, tuloksena imukuppisynnytys (ihan tappomeininkiä, kun oli metallinen imukuppi ja lapsi ei riittävästi laskeutunut synnytyskanavassa).



Seuraavat synnytyksen menivät paremmin, kun sain toteuttaa oman kropan ja mielen tuntemuksia. Itse yritin erityisesti tsempata ponnistusvaiheessa etten työskennellyt lapsen ulostuloa vastaan. Siinä oli vaikea mennä hetkeen ja luottaa ja auttaa lasta tulemaan. Tuoli auttoi ehdottomasti tässä. Tosin ponnistus olikin minulle se pelkotila johtuen ensimmäisestä synnytyksestäni.



Itse sanoisin että kuuntele kroppaasi. Se mikä on toimiva jollain toisella, ei välttämättä ole sinulla. Uskalla myös mennä synnytykseen mukaan. Ja ponnistusvaiheessa rentoutuminen ja jalkojen avaaminen lonkista asti auttaa.

joka ei unohdu. Synnytin itse viime keväänä NKL:llä ja naapurihuoneessa oli luomusynnyttäjä. Sellaista HUUUUUTOA en ole koskaan kuullut. Ja sitä kesti tunnin verran. Oikeesti en tiennyt, että kukaan nainen voi huutaa niin tolkuttoman kovaa.



Oma synnytykseni oli lähes kivuton, mutta mä käytinkin lähes kaikkia aineita, joita talo tarjosi.

Synnytys ei ole luomu, jos siihen puututaan lääketieteellisesti. Sis. kalvojen puhkaisut, kaasut ja ylipäätänsä kaikki lääkkeet.

että eivät mulle suostuneet mitään epiduraaleja yms antamaan, ku sairaalaan pääsin (paikat oli jo täysin auki silloin). Synnytys oli ensimmäiseni ja kesto oli n. 2h, josta sairaalassa ehdittiin olla alle puol tuntia, kun lapsi jo syntyi. Pahin oli kyllä ne kipeät supistukset ja olinkin niiden aikana täysin hiljaa ja lamaantunut kivusta. Onneksi mies pakotti lähtemään sairaalaan, sillä muuten ois syntynyt tyttö kotona, kun synnäriltä sanoivat puhelimessa, että ei sun vielä kannata tulla. Mutta nyt näin jälkikäteen mietittynä toivoisin, että seuraavakin synnytys olisi yhtä nopea ja ei haittaisi yhtään, vaikka kivunlievityksiä en saisikaan =)

Ja lapsetkin syntyivät sitten melkein saman tien.