Mitä ajattelet ihmisestä joka ei katso silmiin kun puhuu?

tai jotain salattavaa

Minullekin se on vaikeaa. Jotkut tuijottavat puhuessaan koko ajan tiiviisti silmiin ja se tekee oloni vaivautuneeksi, jolloin katseeni hakeutuu sivuun. Primitiivireaktio.

Jotkut tuijottavat puhuessaan koko ajan tiiviisti silmiin vaikka kyse olisi jostain erittäin simppelistä juoksevasta asiasta, jonka toteuttamiseen kuluu 2 sekuntia.

Siitä höpisemiseen ja tuijottamiseen kuluukin sitten valtavasti enemmän energiaa ja aikaa.

Tämä kuva kuvaa sitä miltä se minusta näyttää



http://vuodatus-media-2.web-effect.net/g/1873/13323.jpg

ei käyntini aikana kertaakaan edes vikaissut mua. Luetteli jonkin oppikirjan litaniaa ulkomuiststa ja tuijotti pöydän yli seinään. En luottanut tippaakaan.

Olin itsekin nuorempana, tuntui kauhealta katsoa ihmisiä silmiin.

ajattelen, että hän on ujo tai arka.

Toiseksi, että jännittää, on epävarma asiastaan.

Kolmanneksi, että on jotenkin luihu.

Se on niin tilanteesta ja olosuhteista kiinni, mutta ekaksi ajattelen siis kyllä jotenkin positiivisesti, en heti epäile pahinta.

että katsoa toista silmiin on eri asia kuin tuijottaa. Se on epämiellyttävää (siis tuijottaminen).

Minullekin se on vaikeaa. Jotkut tuijottavat puhuessaan koko ajan tiiviisti silmiin ja se tekee oloni vaivautuneeksi, jolloin katseeni hakeutuu sivuun. Primitiivireaktio.

9

ajattelen, että hän on ujo tai arka. Toiseksi, että jännittää, on epävarma asiastaan. Kolmanneksi, että on jotenkin luihu. Se on niin tilanteesta ja olosuhteista kiinni, mutta ekaksi ajattelen siis kyllä jotenkin positiivisesti, en heti epäile pahinta.

Ujo, arka tai epävarma kun en ole.

Mutta minulla on adhd, ja lääkäri sanoi äidilleni että se liittyy siihen. Siis se että en katso silmiin puhuttaessa. Jotenkin koen silmiin katsomisen ahdistavana. On helpompi puhua vaikeistakin asioista jos katsoo jonnekkin muualle, kuin silmiin. Ja jos taas katson silmiin, niin kyseessä on riitatilanne.