Jos olet katkaissut välit lyhyen tuttavuuden jälkeen johonkin ihmiseen

lopetin yhteydenpidon, kun huomasin, että niiden kotona kasvoi hamppua..

ja asuivat siis uudessa okt:ssa, ei missään hämärässä betonilähiössä.

piiloilkeily



psykiatrin tarpeessa oleva (käytti mua itkumuurinaan kuukaudesta toiseen)



epärehellisyys



aivan erilaiset kiinnostuksen kohteet

verkostomarkkinoinnin rekrytointitilaisuuteen ja piti mua outona ja kiittämättömänä, kun en tarttunut tarjottuun tilaisuuteen. Ei huvittanut kumpaakaan pitää enää sen jälkeen yhteyttä.

pitäisikö sanoa suoraan mikä tökkii vai keksiä selityksiä tai valkoisia valheita?

Tutustuin puistossa yhteen mammaan, mutta pian alkoi tuntumaan, että olemme ihan eri maata.

Kehtaanko sanoa suoraan, etten halua enää tavata?

pitäisikö sanoa suoraan mikä tökkii vai keksiä selityksiä tai valkoisia valheita?

Tutustuin puistossa yhteen mammaan, mutta pian alkoi tuntumaan, että olemme ihan eri maata.

Kehtaanko sanoa suoraan, etten halua enää tavata?

lopetin yhteydenpidon, kun huomasin, että niiden kotona kasvoi hamppua.. ja asuivat siis uudessa okt:ssa, ei missään hämärässä betonilähiössä.

ettei se ollut vain koriste/kuituhamppua? Huumehamppua kasvatetaan "kotioloissa" yleensä kirkaslamppujen alla jossain foliolla vuoratussa vaatehuoneessa tms.

Jos epäilit huumeeksi, soititko poliisille?

Meilläkin oli kerran huonekasvi, jota isäni nimitti aina ivallisesti hampuksi. En muista, mikä oli, mutta oikeasti oli ihan samanlainen kuin hamppu. ehkä joku sukulaiskasvi? Eikä tosiaan käytetä huumeita, ei olla ikinä edes kokeiltu.

aika pian tutustumisen jälkeen. Ruikutti joka ikisestä asiasta eikä kuitenkaan tehnyt asialle mitään, viimenen niitti oli se kun hän tuli meille ja siinä sitten kaikessa rauhassa (itse olin vessassa) tutki tietokoneen. Se vielä oli ex-mieheni kone, jossa hänen päättötyö ja muuta henkilökohtaista.



Hän ihan pokalla luki meilit siinä sivussa, miehellä oli jäänyt se auki vaikkei itse ollut kotona. En edes minä lukenut niitä vaikka olisin voinut.



Sit tämä kaveri ilkes suuttua teatraalisesti kun jäi rysän päältä kiinni.... mä näytin ovea..siihen jäi se ystävyys

Ripustautui heti iholle, kertoi ummet ja lammet itsestään ja kyseli tarkkaan mun elämästäni, johon vastailin ympäripyöreitä, josta veti omia johtopäätöksiään. Eli oli ihan liian tuttu heti aluksi.



Pelkäsin, että tunkee jo meille sisään, kun asui naapurissa, enkä enää pääse eroon mitenkään. Ainakin muisti heti eka kerralla mainita, että heidän XYZ:han vois tulla meille kotiin leikkimään. (Siis mitä?!)



Soittelee jatkuvasti, kysyi numeronkin heti ekalla kerralla, jolloin pitkin hampain annoin.



Ehkä olen hitaasti lämpiävä, hän taas ei.

Hampun kotikasvattajat ovat yleensä kivoja ihmisiä, hyväntahtoisia hippejä. Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään.



Noista muista syistä kyllä ymmärrän useimmat.

En yksinkertaisesti jaksanut kuunella niitä juttuja.

Nämä tuli esille noin puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Pistimme talomme myyntiin ja tämän "ystävän" mielestä saisimme siitä liikaa, eikä sillä hintaa tule menemään kaupaksi yms. Piti vielä lapseni 2v synttäreillä kauhean puheen asiasta, tonttien hintatasosta täälläpäin ja kuinka saa todella ihmetellä tätä meidän talon hintaa ja huhhuh. Miehensä on kiinteistövälittäjä ja koskaan taloamme näkemättä hän oli kuulemma heti sanonut että ei voi olla totta ja ihan hullua. Muut vieraat katseli suut auki tätä saarnaajaa, joku yritti esittää omaa mielipidettään mutta ei, tämä jyräsi kaikki alleen tässä asiassa.



En keksi muuta syytä kuin kateuden ja tosiaan ihan puhtaasti tarve päteä. Tuntuikin tämä ihminen jotenkin "liian hyvältä ollakseen totta" kun tutustuttiin, oikeastaan koko ajan odotinkin että mikä mahtaa olla se pimeä puoli hänellä.

Naapuri saattoi tulla aamupäivällä juttelemaan kuinka toinen naapuri ärsytti paljon ja ei halunnut nähdä ko naapuria. No, kun päivä kääntyi iltapäivän puolelle hän olikin tämän kyseisen naapurin luona kahvilla. Eli hän on kaksinaamainen ja heti tulee mieleen kenestä nyt puhutaan. Sitten jos hän soitti ja et pystynyt vastaamaan puhelimeen (olet vaikka lääkärissä/sairaalassa) hän soitti puolen tunnin aikana 8 kertaa. Ja jos edelleenkään hän ei saanut yhteyttä, hän odotteli tien varressa milloin ajan ohi ja halusi pysäyttää auton. Kertoi asiat eri tavalla kun ne olivat, toista vähätellen. Pilkkasi meidän matkakohteita. Tässä näin alkuun....

ehkä 10 kertaa peräkkäin. Oli tavannut "mieluummin" muita ystäviään. Eihän siinä mitään mutta hän ei edes yleensä ilmoittanut perumisesta. Kun tästä sanoin ettei ole kiva ettei pidä kiinni siitä mitä sovittu niin haukkui minut lyttyyn ja väänsi kaiken mitä olen ikinä tehnyt/sanonut niin että ne on olleet häntä vastaan. Totesin että outo tyyppi.

tuo nainen aina vaan hoki kaikesta, että "niin, mutta kun meidän xxx....".

Milloin hänen lapsellaan oli nälkä, milloin kylmä, milloin päiväuniaika, milloin mikäkin.

Ymmärrän kyllä (olen äiti itsekkin), että lapset ovat lapsia, ja toki tarvitsevat huolenpitoa, mutta tuo nainen puhui aina vaan OMASTA lapsestaan, eikä kyennyt ottamaan huomioon sitä, että MULLAKIN on lapsi (nyt jo useampia).

Turhan omanapainen oli, ja niin kiinni omassa tiukassa aikataulussaan, en jaksanut.