Voiko ope vielä jatkaa opettamista, vaikka oma aine ei enää kiinnosta yhtään?

Harvassa ammatissa se into säilyy loppuun asti ja turha sitä on lähellä eläkeikää alkaa enää hötkyilemään. Hyvä opettaja vetää asiat rutiinilla ja osaa peittää pahimman leipääntymisensä. Ja kautta aikain on ollut puolileipääntyneitä opeja ja ei ne lapset niihinkään kuole!

Jos työpaikka on, niin miksipä ei. Sen kun vetää saman kaavan mukaan tunteja, laittaa oppilaat tekemään paljon ryhmätöitä ja lukemaan suoraan kirjasta, tekee tosi helppoja kokeita ja korjaa ne merkitsemällä pelkät pisteet, ei anna palautetta virheistä. Itselläni oli paljon tällaisia opettajia aikanaan.



Tietysti oikeasti ko. ihmisen kannattaisi koulutuksen tms. kautta etsiä mielekkyyttä työhönsä, tai vaihtaa alaa.

Osa parhaista opettajistani ovat olleet väsyneitä ja kyllästyneitä aineeseensa. työhön eivät ole sen antaneet vaikuttaa.



Vasta opettajahuoneessa käydessäni sijaisuutta tehdessäni, sain tietää asian todellisen laidan.



Ovat muuten yhä oppilaiden suosikkiopettajia koko koulussa. Suhtautuvat oppilaaseen ihmisenä, eivätkä vain ahda tietoa oppilaan päähän.



Hyvä opettajuus on paljon muuta kuin vain kiinnostusta omasta oppiaineestaan.

mutta kyllähän siitä valitettavan usein seuraase, että oppilaat ei myöskään opi mitään.

ainakin 25% opettajista

Itse opetan omassa oppiaineessani seitsemää erilaista kokonaisuutta. Yksi on niistä ihan hirmuisen mielenkiintoinen minusta, kaksi on sellaisia, joita opetan todella mielelläni, kolmas on sellainen, jossa olen ihan tylsääkin tylsempi, tunnit menee siinä sivussa, nautin lähinnä oppilaista ja neljäs ja viides ovat ihan jees minusta, mutta poikaoppilaat eivät tykkää ja se vie omaa motivaatioa ja seitsemäs on ihan neutraali.



Oppiaineenkin sisällä on siis vaihtelua. En ole yhtään kyllästynyt varsinaisesti oppiaineeseen, mutta tiettyihin sen asiasisältöihin kyllä ja siihen, että niitä pitää käydä läpi kun ylempi taho niin määrää enkä saa valita niitä asioita, jotka itse kokisin oppilaille paljon mielekkäämmiksi elämän kannalta. Tavallaan olen hirmuisen pettynyt, että yhteiskunta ei luota siihen että minä opettajana osaisin arvioida, mitä kyseessä olevasta aineesta olisi soveliasta valikoida omille oppilailleni opiskeltavaksi. Pahimmassa tapauksessa sitä samaa jauhetaan koko kouluaika ja kaikista mielenkiintoisimmat ja elämää konkreettisesti koskettavat aihekokonaisuudet jäävät kokonaan väliin.

oikeasti motivoituneita ja muutamassa vuodessa se yleensä kuitenkin karisee. Mahdotonta tulisi, jos 5 vuoden välein koko kansa opiskelisi uutta ammattia.



Mitä tuohon opetustyöhön tulee, niin edellisen valitus kuulostaa niin tutulta! Opetus erityisesti peruskoulutasolla on ihan päin honkia suunniteltu ylemmällä tasolla. Sitten ihmetellään, kun muksut ei viihdy... Esimerkiksi joku kemia: miksi ihmeessä siellä väännetään jotain reaktioyhtälöitä, kun suurin osa oppilaista ei niitä koskaan tarvi sillä tasolla. Kiinnostuneet voi lukea niitä lukiossa valinnaisissa ja yliopistossa voidaan yhdellä kurssilla kuroa takaisin koko pk:n ja lukion kemian anti. Opetuksen pitäisi olla paljon lähempänä arkipäivää ja sellaista tietoa, mitä oikeasti tarvitaan elämässä. Yksinkertaisempaa ja vähemmän asiaa. Suomalainen peruskoulu tukehtuu hienoon teoriaansa.



Ja olen muuten ex-ope ja kaikki entisen ja vanhemman polven kollegat allekirjoittaa juuri tuon järjettömän teorian määrän, jolla tapetaan lapset.