Lue keskustelun säännöt.
G Haluaisitko olla hartaasti odotettu ja toivottu lapsi
16.01.2010 |
vai lapsiliudan pahnanpohjimmainen, itsestäänselvyys?
Kommentit (21)
mutta jälkimmäinen, jos noista on valittava.
Tuntuu että ekassa vaihtoehdossa olisi liikaa paineita täyttää ne kaikki vanhempien odotukset. Kuin olisi tulosvastuussa vanhemmilleen koko elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiesin jo lapsesta olevani se ikävä vahinko jonka vuoksi vanhempien oli pakko mennä naimisiin, kun isän äiti ei sallinut aborttia..
Olen kolmas ja toivottu.
En haluaisi olla hartaasti odotettu,jotenkin se tuntuu aiheuttavan suorituspaineita, jospa en vastaisikaan odotuksia.
Haluaisin olla jännä yllätys, josta tuleekin myönteinen elämän ilo vanhemmilleni.
mutta olen ollut (ja olen yhä) tosi paljon rakastettu, ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse se hartaasti suunniteltu, mutta sisarukseni taas "vahinko". Molemmat olemme olleet yhtä rakkaita vanhemmillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viides lapsi. oli vähän tylsää, kadehdin aina kaksilapsisia
Isäni potki mut ulos kohdusta 7,5 kuukautisena kun ei tahtonut jäävän minun eloon. Äitini kertomaa ja totta. Eli siis potki äitiäni niin rajusti vatsaan että tämä sai keskenmenon. Myös koko muu suku (mummot mukaanlukien ovat haukkuneet ja ilkkuneet minua heidän lastensa elämänsä pilaajiksi ja vahinkolapseksi)Jäin kuitenkin eloon ja nykyään en kunnioita ketään enkä mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinkuin olen ollutkin!
En ollut ensimmäinen, mutta yli kymmenen vuotta vanhempi sisareni odotti ja toivoi minun syntyvän myös.
Tämä tietoisuus rakkaus on kantanut läpi elämän (n 40v) ja olemme perheenä hyvin läheisiä ja pyytteettömiä keskenämme.
Siis olin odotettu ja toivottu perheen toinen ja viimeinen lapsi.
Silti mä olin itsestäänselvyys, koska esikoista hyysättiin ja hyysätään edelleen. Hän on niin ujo ja arka luonteeltaan, että äitini hyysää häntä edelleen. Mä taas olen reipas, aktiivinen ja omatoiminen.
Koskaan kuitenkaan mun aikaansaannoksiani ei ole huomioitu, itse olen saanut pärjätä.
Vasta nyt aikuisena tunnen, että mä olen ollut se voittaja loppujen lopuksi. Ei mua tosin huonosti koskaan ole kohdeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hartaasti odotettu ja toivottu, takaa että vanhemmat olisivat hyviä vanhempia. Ei meillä ainakaan ollut. Tiedän kavereistani monia ison perheen kuopuksia, jotka ovat saaneet tuhannesti enemmän rakkautta ja lämpöä perheessään kuin mitä itse olen saanut, vaikka ovat olleet noita pahnanpohjimmaisia itsestäänselvyyksiä.
Lapsettomuuskaan ei jalosta kaikista upeita vanhempia, uskoisitko?
Meillä on ainakin joka ikinen lapsista ollut yhtä toivottu.
t. kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on riittänyt se, että minua on rakastettu ja minusta on huolehdittu. Ei sillä ole väliä kuinka olen saanut alkuni...
Harmittaa vaan sisaruksien puolesta ja jotenkin isäni kommentti, kun hän on monesti minulle kahdenkesken sanonut että rakastaa minua meistä kolmesta eniten.
Tästä tietysti olen jotenkin imarreltu, mutta samalla minua inhottaa koska en koe itseäni tärkeimmäksi vaan haluaisin että meitä rakastettaisiin yhtä paljon kaikkia. Sisaruksilleni en tietenkään tästä sano etteivät pahoita mieltään ja äitinikin kielsi asian..silti jotenkin tuntuu pahalta..
tulee itsestäänselvyys ja riesa viimeistään siinä vaiheessa, kun syntyy ensimmäinen sisarus...
Joka lapsesta tulee itsestäänselvyys ja riesa viimeistään siinä vaiheessa, kun syntyy ensimmäinen sisarus...
Vaikka olen koko ikäni kuullut samaa rankutusta siitä, kuinka vanhempani olisivat niin toivoneet minusta poikaa, niin silti se ei ole haitannut minua. Olen itseeni tyytyväinen nainen :)
tuo ensimmäinen olen ja mut on kyllä lellitty ihan pilalle :DD
eli en kumpaakaan noista ja kyllä se ihan hyvä ainakin on ollut.