Te "iäkkäämmät" vanhemmat, joilla jäi toinen tai kolmas lapsi vain haaveeksi. Miksi?

Kolmen lapsen perhe oli oma nuoruuden haave, mutta niin haaveilin saavani ne alle kolmikymppisenä. Elämä meni toisin, joten oli helppo luopua tästäkin haaveesta. Enimmäkseen oma päätös, olen nyt 38, ja nuorin 1v 7 kk.

Ikää nyt 39 v., ja lapsia kolme. Kolme on jo sen verran "iso" määrä, että tuntuu että tämäkin riittää. Jos olisin saanut lapset nuorempana ja kerkeäisin vielä hankkia nyt iltatähden, ja isommat olisivat jo oikeasti isoja, niin ehkäpä, mutta nytkin meillä on 3 alle 7-vuotiasta ja aikamoinen vilinä talossa... Jaksamisesta OMAN iän vuoksi se ei siis niinkään ole kiinni, vaan LASTEN ikien... Tietysti sitä miettii, että kun meillä on jo 3 tervettä (näillä tiedoin ainakin) lasta, niin miten asiat menisivät jos seuraava olisikin tavalla tai toisella sairas, olisiko se reilua isompia kohtaan jne...

Nyt pitäisi tehdä se kolmas, jos haluaisi, muttei oikein enää jaksaisi aloittaa alusta valvomisia ym. Lisäksi pelottaa iän tuomat riskit ja oma jaksaminen, terveys ym.

joten lapset tulivat kun oli jo 34 v ja 37v. Minulla oli fyysisiä sairauksia jotka pahenivat toisen raskauden jälkeen, joten en nähnyt mitää järkeä enää roikkua 4 lapsen haaveessa.

Niillä korteilla pelataan, jotka saa. Ja ihan hyvä näinkin on.

sain ainoan lapseni 37v, yritystä oli jonkun aikaa ja 39 v laitatin kierukan, en jaksanut roikkua toisen lapsen haaveessa pitkälle yli nelikymppiseksi, ja tuskin olisi onnistunut.

Lapsitilaus alkoi 30 vuotiaana ja olisin halunnut saada lapseni suht nuorena.

Minä täytän tänä vuonna 44 v. Lapset täyttää 5 v. ja 2v. En enää ikäni vuoksi uskalla lisää hankkia. Nyt on kaksi ihanaa tervettä lasta :-)

Tänä vuonna 38. Esikoinen täyttänyt 1-vuotta, ja kakkonen on jo tulossa. En aio jättää yhtään lasta tekemättä, vaan tehdään niin monta kuin tuntuu että meidän perheeseen kuuluu :) Vielä en tiedä, onko se kaksi vai kolme.