3 vuotta, 3 lasta

3 lasta kolmen vuoden sisään. Vanhin nyt 6,5v. keskimmäinen täyttää juuri 5v. ja kuopus on 3,5v. Kyllä noista lapsista on hurjasti seuraa toisilleen. Nyttenkin on niin upeat leikit käynnissä. Kuopuksen vauva-aika oli kyllä aikamoista hulinaa kun oli 3v. ja 1,5v. siinä myös, mutta kyllä siitä kummasti selvisi.



Varmaan oli meilläkin aikoja, että mietti, että ei ole todellista, ja että onpas rankkaa, mutta ei kyllä pääsääntöisesti tuommoisia tullut ajateltua silloinkaan.

Hyvin on mennyt, vaikka ajoittain on ollut raskasta. Nyt kun nuorin on kohta 2, on helpottanut huomattavasti.



Meillä on oollut kaikkein raskainta se, että kolmas lapsi ei ole nukkunut koskaan hyvin. jos olisi nukkunut yhtä hyvin kuin 2 ensimmäistä, ei olisi ollut raskasta ollenkaan.



Paljon onnea!

viimeisen 4 vuoden aikana 4 lasta ja kummasti se vaan jaksaa, vaikka itse kauhistelen sitä menoa ja meininkiä.......



Itse saan kolmannen kevättalvesta, esioiseni on silloin 4,5 ja tämänhetkinen kuopus 2 v ja 8 kk.

Ei nää ole mitään sanakaritarinoita vaan surkujuttuja kun lisäännytään kuin kanit!

Täällä myös yksi kaniperhe (tällä historialla suorastaan ratkiriemukas ilmaisu!). Meille kolmonen pikatoimituksena tuli yllätyksenä, koska meidän ei pitänyt olla mahdollista saada lapsia luomuna. Tämä ihme otettiin ilolla vastaan, mutta kyllähän oma jaksaminen ja selviytyminen kolmen alle kolmevuotiaan kanssa silti mietityttää.



Ap:lle en vielä osaa sanoa mitään selviytymisestä. Samassa junassa ollaan :).

Kiitos vastauksista ja onnitteluista.:)



10, meillä on juuri samanmoinen tilanne. Esikoista "tehtiin" monta vuotta, kakkonen tuli helpommin ja tämä tuleva kolmonen on meidän mielestä jo ihme ja siis oikeastaan onkin.;)



kyllähän sitä jotenkin selviää ja pitää vain osata pyytää apua, kun siltä tuntuu. Lähinnä mietityttää kaikki pukemistilanteet yms. mutta kait niistäkin sitten selviää.



p.s Ala-arvoisia kommentteja noi kani jutut, tuskin kukaan ihminen lisääntyy kuin kani ->joka vuosi jopa 10 poikasen poikue...

Esikoinen oli 1v10kk kun kaksoset syntyivät. Selvisin, mutta ekasta vuodesta en muista mitään!

Saimme ensin kolmoset ja kaksoset syntyivät kolmosten ollessa 2v 8kk. Kaksoset syntyivät keskosina ja kotiutuivat vasta kun kolmoset oli kuukautta vajaa 3v. Raskasta oli, mutta kyllä tuostakin selvisi. Apuna oli lastenhoitaja päivisin, mutta yöt ja suurin osa illasta piti selvitä miehen kanssa. Lastenhoitaja oli aina sillon kun mies töissä, mieheni siis teki/tekee vuorotöitä. Nyt kaksoset on jo 5v ja elämä tuntuu tosi helpolta ja sisarukset leikkivät hyvin keskenään eikä välttämättä aina tarvitse lähteä jonnekin, että heillä ois leikkikaveri.

Kolmas olisi ollut pommi.



Allergioita, aistiyliherkkyyksiä, astmaa, korvatulehduksia, ja kaikki taudit mitä ikinä voi lapsiperheessä olla. Ja masennusta, isä pois paljon, tukiverkostot huonot, ja niin pois päin.



Ihmeesti on kuitenkin selvitty, pakkohan se oli.

Positiivisesti ajatellen, lapsista on paljon seuraa toisilleen nyt, kun lähenevät kouluikää. Vaikka kyllä ne osaa verisesti tapellakin keskenään. Ehkä jaksaisi jo kolmannenkin 5 vuoden ikäerolla nuorempaan, mutta muut syyt sanoo, että ei enempää lapsia. Ja toisekseen, kun teki nopealla tahdilla, lapset myös lentävät pesästä aikanaan nopeaa vauhtia, eikä olla ja eletä kymmentä vuotta vauva-arkea, ja kymmentä vuotta murkkuikää vaan ne menee lähes kerralla kummaltakin lapselta --> itsekkäästi ajatellen jää sitten aikaa itsellekin joskus vielä kauemmin.

Ja samat tavarat tietysti menee kummallakin, paitsi meilläkin oli eri sukupuolta, että jotain on tietysti ostettu värin takia erikseen, mutta eipä se näillä meidän tuloilla ole haitannut ;)

ikäeroa 2v eli kyllä 3 alle 3v.



kyl siitä selviää. ei oo tietty ihan täysin sama tilanne kun ap:lla, mutta isommat varmaan touhuaa jo jonkin verran keskenään?

Meillä tulee neljäs nyt viiden vuoden sisään.

Kaikki on ollut toivottuja.



Me ollaan selvitty hyvin. Ei tässä ole mitään kummaa. Yhdenkin kanssa voi olla mahottoman vaikeaa jos sikseen käy. En tiedä kuin omasta puolesta sanoa.

ja voimia

ja on kyllä he***tin raskasta!!



Lähinnä esikoisen itsepäisen luonteen vuoksi. Jospa joskus helpottaisi...

Rutiinit auttavat kummasti, samoin taitaa ikä auttaa että jaksaa valvoa vuoden toisensa perään. :) Miten rikkaita olemmekaan kun meille näin paljon on annettu. Maalaisjärki käyttöön, mitään turhaa ei kannata silloin tehdä kun lapset vaikka nukkuvat ja saa itse hengähtää päivällä. Vauva kannattaisi yrittää rytmittää muiden mukaan kun mahdollista (eka puoli vuottahan menee vähintään vauvan rytmien mukaan). Nauti ihanista lapsistasi!

Eihän siinä sen kummempaa kuin ekallakaan kerralla, pienen ikäeron kanssa, työtä on vaan enemmän... Meillä ikäerot 1v 3kk ja 1v 2kk...

vähän vanhempi, 3,5-vuotias, ja keskimmäinen tuon 1v3kk kun kuopuksemme syntyi.

Ihmeen hyvin vauva-ajasta selvisi, uusinkin tulokas solahti vaivattomasti vauvaperheen arkeen. Toki joskus oli raskaitakin hetkiä (korvatulehdukset, oksennustaudit, vesirokko,...), mutta pääasiassa arki (ja toki juhlakin) sujui mukavasti. Jo pienestä pitäen lapsista oli paljon seuraa toisilleen, kuopuskin oli tosi pieni kun hän raahasi itseään pitkin lattiaa päästäkseen osallistumaan isompien leikkeihin - siinä ei äitiä kaivattu eikä tarvittu.

Kannattaa kuitenkin olla itselleen armollinen: pääasia on että lapset ja vanhemmat voivat hyvin ja öiti jaksaa, ei se että koti on tiptop-siisti, tai että lapset syövät itse kokattua luomuruokaa. Kertakäyttövaipat ja Piltti-purkit kehiin ennen kuin äidin jaksaminen loppuu.

Nyt sitten mennään jo koululaisten ehdoilla, välillä tapellaan niin että melkein veri lentää, mutta just äsken ilmoittivat lähtevänsä kaikki kolme ulos luistelemaan.

Isosti onnea!