Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen lapsilleen sössöttäviä vanhempia
04.12.2009 |
Taas oli puistossa yksi vanhempi, joka sössötti kaksivuotiaalle tyttärelleen jatkuvasti. Isän koko puhetyyli oli sellainen rasittava satusetämäinen leperrys, lapselle puhui koko ajan nimeä jankaten "haluaako Eveliina-Hertta keinumaan?" (nimi muutettu).
Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse niin sitä enemmän tuollainen pöpertely saa myötähäpeän tunteen kasvamaan...
Kommentit (15)
Se se vasta karmeeta onkin kun kuulee jonkun äidin puhuvan lapselleen vain ja ainoastaan kirjakieltä. Siitä on luonnollisuus kaukana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertakaikkiaan tajua sitä. Kun olen esim. vanhemmillani käymässä ja vastaan puhelimeen tätini soittaessa, alkaa luurista kuulua sössötystä:
"No heei, Tuija-täti tässä terve. Mitäs se meidän pikku Minttuliini (nimemi on Minna) nykyään puuhattelee? Siitä onkin niii-iin piiiitkä aika kun ollaan viimeksi nähty, että Tuija-tätillä on Minttuliinia oiiiikein kova ikävä. Voisitkos nyt pyyttää äityliä tai isiä puhelimeen, jookosta? Hei hei, pikku Minttuliini, Tuija-tätiltä oiiikein kovasti pusuja ja haleja sinulle!"
Ja koko sössötys tapahtuu sellaisella yli-imelällä ja mairealla äänellä, jolla jotkut aivovaurioiset jurpot puhuvat 2-vuotiaille.
Itse puhun hänelle ihan normaalisti ja kerron esimerkiksi töistäni (olen tutkija yliopistossa). Hän suhtautuu työhöni samaan tyyliin naureskellen, jota käytetään kun 3-vuotias ilmoittaa isona ryhtyvänsä presidentiksi.
En tajua häntä. Onko häneltä todella mennyt ohi se tosiasia, että myös minä kasvan ja vanhenen enkä pysy kolmeakymmentä vuotta viisivuotiaana?
Tietääkseni hän ei ole millään tavalla jälkeenjäänyt tms.
Se se vasta karmeeta onkin kun kuulee jonkun äidin puhuvan lapselleen vain ja ainoastaan kirjakieltä. Siitä on luonnollisuus kaukana...
Vaihtoehto ei ole puhua "kirjakieltä" vaan puhua normaalisti...
en siis pysy 33 vuotta viisivuotiaana.
kovasti saada uuden Movie Glits Barbin ja mailitlponeja joululahjaksi ja että Juuso kiusaa mua tarhassa.
En kertakaikkiaan tajua sitä. Kun olen esim. vanhemmillani käymässä ja vastaan puhelimeen tätini soittaessa, alkaa luurista kuulua sössötystä: "No heei, Tuija-täti tässä terve. Mitäs se meidän pikku Minttuliini (nimemi on Minna) nykyään puuhattelee? Siitä onkin niii-iin piiiitkä aika kun ollaan viimeksi nähty, että Tuija-tätillä on Minttuliinia oiiiikein kova ikävä. Voisitkos nyt pyyttää äityliä tai isiä puhelimeen, jookosta? Hei hei, pikku Minttuliini, Tuija-tätiltä oiiikein kovasti pusuja ja haleja sinulle!" Ja koko sössötys tapahtuu sellaisella yli-imelällä ja mairealla äänellä, jolla jotkut aivovaurioiset jurpot puhuvat 2-vuotiaille. Itse puhun hänelle ihan normaalisti ja kerron esimerkiksi töistäni (olen tutkija yliopistossa). Hän suhtautuu työhöni samaan tyyliin naureskellen, jota käytetään kun 3-vuotias ilmoittaa isona ryhtyvänsä presidentiksi. En tajua häntä. Onko häneltä todella mennyt ohi se tosiasia, että myös minä kasvan ja vanhenen enkä pysy kolmeakymmentä vuotta viisivuotiaana? Tietääkseni hän ei ole millään tavalla jälkeenjäänyt tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän suhtautuu työhöni samaan tyyliin naureskellen, jota käytetään kun 3-vuotias ilmoittaa isona ryhtyvänsä presidentiksi. En tajua häntä. Onko häneltä todella mennyt ohi se tosiasia, että myös minä kasvan ja vanhenen enkä pysy kolmeakymmentä vuotta viisivuotiaana? Tietääkseni hän ei ole millään tavalla jälkeenjäänyt tms.
Aivan varmasti on jotenkin jälkeenjäänyt, ihan uskomatonta puhua noin aikuiselle!
Totta munassa kaksivuotiaalle vielä sopii leperrellä.
En nyt tietenkään ole ollut kuulemassa, mitä kyseinen isä jutteli, mutta jopa kielentutkijat sanovat, että lapsille SAA leperrellä. Nimen toistaminen on ok ja varsinkin sellainen hellä äänensävy. Se jopa edistää lapsen kielenkehitystä, koska hän siten huomaa heti, kenelle puhutaan.
Eri juttu sitten on, jos kyseinen isä lespasi "vauvamaisesti" eli "mitä itin pieni tytteli haluaiti tehdä, kulakakkuja vai lähtetäänkö kotiinpäin kalkkikaupan kautta?"
Eli sanat pitäisi lausua suht oikein, sanoja käyttää normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertakaikkiaan tajua sitä. Kun olen esim. vanhemmillani käymässä ja vastaan puhelimeen tätini soittaessa, alkaa luurista kuulua sössötystä:
"No heei, Tuija-täti tässä terve. Mitäs se meidän pikku Minttuliini (nimemi on Minna) nykyään puuhattelee? Siitä onkin niii-iin piiiitkä aika kun ollaan viimeksi nähty, että Tuija-tätillä on Minttuliinia oiiiikein kova ikävä. Voisitkos nyt pyyttää äityliä tai isiä puhelimeen, jookosta? Hei hei, pikku Minttuliini, Tuija-tätiltä oiiikein kovasti pusuja ja haleja sinulle!"
Ja koko sössötys tapahtuu sellaisella yli-imelällä ja mairealla äänellä, jolla jotkut aivovaurioiset jurpot puhuvat 2-vuotiaille.
Itse puhun hänelle ihan normaalisti ja kerron esimerkiksi töistäni (olen tutkija yliopistossa). Hän suhtautuu työhöni samaan tyyliin naureskellen, jota käytetään kun 3-vuotias ilmoittaa isona ryhtyvänsä presidentiksi.En tajua häntä. Onko häneltä todella mennyt ohi se tosiasia, että myös minä kasvan ja vanhenen enkä pysy kolmeakymmentä vuotta viisivuotiaana?
Tietääkseni hän ei ole millään tavalla jälkeenjäänyt tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta munassa kaksivuotiaalle vielä sopii leperrellä. En nyt tietenkään ole ollut kuulemassa, mitä kyseinen isä jutteli, mutta jopa kielentutkijat sanovat, että lapsille SAA leperrellä. Nimen toistaminen on ok ja varsinkin sellainen hellä äänensävy. Se jopa edistää lapsen kielenkehitystä, koska hän siten huomaa heti, kenelle puhutaan. Eri juttu sitten on, jos kyseinen isä lespasi "vauvamaisesti" eli "mitä itin pieni tytteli haluaiti tehdä, kulakakkuja vai lähtetäänkö kotiinpäin kalkkikaupan kautta?" Eli sanat pitäisi lausua suht oikein, sanoja käyttää normaalisti.
Lespaaminen onkin hyvä sana kuvailemaan sitä tyyliä, en vaan keksinyt aikaisemmin.
Siis mulla ei ole mitään sitä vastaan että lapsia hellitellään, mutta on toi nyt aika ällöä. Ja olen kyllä itse sitä mieltä, että pienemmällekin voi puhua ystävällisesti ja hellästi jne mutta kuitenkin ymmärrettävästi!
ap
Totta munassa kaksivuotiaalle vielä sopii leperrellä. En nyt tietenkään ole ollut kuulemassa, mitä kyseinen isä jutteli, mutta jopa kielentutkijat sanovat, että lapsille SAA leperrellä. Nimen toistaminen on ok ja varsinkin sellainen hellä äänensävy. Se jopa edistää lapsen kielenkehitystä, koska hän siten huomaa heti, kenelle puhutaan. Eri juttu sitten on, jos kyseinen isä lespasi "vauvamaisesti" eli "mitä itin pieni tytteli haluaiti tehdä, kulakakkuja vai lähtetäänkö kotiinpäin kalkkikaupan kautta?" Eli sanat pitäisi lausua suht oikein, sanoja käyttää normaalisti.
Lespaaminen onkin hyvä sana kuvailemaan sitä tyyliä, en vaan keksinyt aikaisemmin. Siis mulla ei ole mitään sitä vastaan että lapsia hellitellään, mutta on toi nyt aika ällöä. Ja olen kyllä itse sitä mieltä, että pienemmällekin voi puhua ystävällisesti ja hellästi jne mutta kuitenkin ymmärrettävästi! ap
Ja toisin kuin lepertely, SE haittaakin jo puheenkehitystä. Onneksi lapsilla on yleensä myös kuultavana muunlaista puhetta eli eivät ole pelkästään isän lässytyksen varassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli jo noin neljävuotias. Nainen puhui koko ajan itsestään kolmannessa persoonassa "äiti tekee nyt sitä ja äiti tekee tätä". Miksei voi sanoa, että "minä"?
Olivat monella hyllyllä yhtä aikaa joten siksi jouduin kuuntelemaan näin pitkästi.
jotka voivat ihan ärsyyntyä jostakin tuollaisesta -siis pienelle lapselleen höpötellen puhuvasta vanhemmasta! Tähän voisi kyllä sanoa; hanki ap elämä, ei kuulu sulle.
Siellä oli joku varmasti kelpo isä puistossa pienen lapsensa kanssa, ja mitä tekee ap, arvostelee täällä ilkeästi vierasta isää, koska omassa elämässään ap:lla on mitä ilmeisimmin jotenkin kurjaa?
Mene vaikka seuraavalla vastaavalla kerralla kotiisi peilin eteen vähän miettimään. Oletkohan hiukan ylikireä eukko, voisitkohan mitenkään yrittää höllätä vähän? Elää ja antaa muiden elää! Se jos mikä tuntuu olevan joillekin av:n tapauksille kamalan vaikeaa :O.
On mielestäni tosi typerää vetää minkäänlaisia päätelmiä joistakin ihan vieraista ihmisistä kuten tyyliin tässäkin, että hei se ei opi koskaan puhumaan, kun sille ei puhuta oikein ja kunnolla. Ehkä sille puhutaan aika paljonkin ja monella tavalla, vain joku puusilmä voi ajatella että pieni hetki on yhtäkuin kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmannessa persoonassa, "äiti menee nyt, heippa". Kun itse sanon 5-vuotiaalleni, "meen nyt, heippa". En osaa enää tuon ikäselle puhua, äiti sitä, äiti tätä, en ole pitkään aikaan osannut. Se kuulostaakin ihan tyhmältä.
Alue: Aihe vapaa
kun kuuntelee. Mitä tuollaisella sössötyksellä haetaan? Kai siinä joku tarkoitus on takana vai miksi, oi miksi?