Hidas mies ja villi lapsi - huono yhdistelmä!

samaan aikaan mies pukee itsensä. Näin me tehtiin ja hyvin toimi.

halua puuttua, kun on miehen hoitovuoro.



Minulla on mies myös hidas. On aina ollut. Kutsun sitä toisaikaisuudeksi.



Olet toisaikainen, sanon.

Kuulostaa niin tutulle! Ja minusta tullut varsinainen nalkuttaja, myönnettäköön:(( En vain siedä sitä, että asiat jätetään minun hoidettaviksi..

Eikä aikuisenkaan tarvitse temperamenttiaan lapsen takia muuttaa, on vain opittava tulemaan toimeen, vaikka olemme kaikki erilaisia. Ehkä sinua harmittaa eniten, ettei miehesi ole niin kuin sinä?



Mieshän voi mennä lapsen kanssa ulos vaikka sunnuntaina iltapäivällä (jos se kerran on noin erillään tehtävä).



Ota rennosti, kyllä se siitä!

Vilkkan lapsen kanssa ei vaan voi toimia kaikessa hiiiitaasti.. ja esim tuo ulkoilu pari kertaa päivässä on aika elinehto, että lapsemme nukkuu kohtuurauhallisesti.

Meillä mies myös hidas. Onneksi en ole aamuisin kotona, kun hoitaa lasten kouluun ja hoitoonlähdön. Nousee itse vasta samaan aikaan kuin lapset ja laittaa sitten itsensä valmiiksi samalla kuin lapsia.



Kun mies on työmatkalla, nousen itse tuntia aiemmin kuin lapset ja laitan kaikki valmiiksi, että pystyn todella keskittymään vain lapsen aamutoimiin. Kaikki sujuu ilman hulinaa ja ollaan aina ajoissa.

lapsi tosin vasta 8 kk. Mutta kävelee jo tukea vasten ja kiipeilee. Mies superhidas. Kuulostaa niin tutulta.

Mä en ole puuttunut miehen vuorolla hoitoon. Pääasia, että säilyvät molemmat hengissä.

Saa nähdä, miten käy, kun mies jää kotiin.

Lapsemme ei nuku rauhallisesti.

Vilkkan lapsen kanssa ei vaan voi toimia kaikessa hiiiitaasti.. ja esim tuo ulkoilu pari kertaa päivässä on aika elinehto, että lapsemme nukkuu kohtuurauhallisesti.

lapsi tosin vasta 8 kk. Mutta kävelee jo tukea vasten ja kiipeilee. Mies superhidas. Kuulostaa niin tutulta. Mä en ole puuttunut miehen vuorolla hoitoon. Pääasia, että säilyvät molemmat hengissä. Saa nähdä, miten käy, kun mies jää kotiin. Lapsemme ei nuku rauhallisesti.

Minusta niin harmi, kun meillä lapsen syöminenkin kärsii miehen kanssa. Lapsi on todella laiha ja ollut aina huono syömään, ei malta keskittyä jne. Aamuisin mies antaa lapselle aamupalaa n. tunnin "myöhässä" ja lapsi on jo kovaa kyytiä lähdössä ulos. Ei malta syödä. Sitten lähtevät kovasti myöhässä ulos ja tulevat samoiten syömään silloin kun lapsi jo todella uninen, ei syö taaskaan. Järjestään lapsi menee päiväunille ilman suupalaakaan, nukkuu sen pari tuntia ja syö siis ensimmäisen kerran vasta alkuillasta. Jos siis isä hoitaa.

Pahottelut, sotkin edelliseen viestiini aiemman vastaajan tekstiä alkuun..

meillä myös näin.Tulee väkisinkin mieleen että tahallaanko isäntä hidastelee ettei tartte hoitaa hommia kun minä ehdin ne hoitamaan.Mut kyllä välillä ankarasti v-ttaa mokoma löysäily.Meidän hessu hoposta ei kuoriudu superhessua millään.

Niin raivostuttava piirre tuo hidastelu...

Mun mies myös äärettömän hidas ja kaikki kestää kestää ja kestää. Kerkeän tehdä asiat itse monta kertaa siinä ajassa. Ärsyttävää esim. jos jonnekin lähdetään syön itse ja annan lapsillekin, siivoan sotkut, puen lapset ja laitan itsenikin kuntoon ja sen jälkeen vielä odotellaan miestä. Suunnattoman ärsyttävää ja syyllistyn silloin liian usein nalkuttamiseen, mistä tulee itselle paha mieli jälkeenpäin.

että minä annan miehelle aikataulun esim. ruoka on klo 12 ja sitten minulle onkin ihan sama mihin hän muun ajan käyttää.

Mun mies myös äärettömän hidas ja kaikki kestää kestää ja kestää. Kerkeän tehdä asiat itse monta kertaa siinä ajassa. Ärsyttävää esim. jos jonnekin lähdetään syön itse ja annan lapsillekin, siivoan sotkut, puen lapset ja laitan itsenikin kuntoon ja sen jälkeen vielä odotellaan miestä. Suunnattoman ärsyttävää ja syyllistyn silloin liian usein nalkuttamiseen, mistä tulee itselle paha mieli jälkeenpäin.

Olen monesti miettinyt, miten ihmeessä on mahdollista, että kun olemme lähdössä jonnekin, minä laitan itseni ja lapset samassa ajassa valmiiksi, kun mies itsensä. Ja tuo ap:n kuvailema uloslähteminen on sekin tuttua tutumpaa. Kaiken huippu on se, että mies herää aamulla ennen kuutta, mutta silti ei ehdi lasten kanssa kymmeneksi ulos. Eikä vielä yhdeksitoistakaan ja sitten onkin jo ruoka-aika ja nuorempi menee päiväunille...

Töihin mies (yleensä) kyllä ehtii ajoissa, joskin tiukkaa tekee. Hävettää tunnustaa, että useamman kuin yhden kerran olen pakkaillut miehen tavaroita hänen pukiessaan työvaatteita päälleen. Ja kiire on kova... Eikä kyse ole (taaskaan) siitä, etteikö olisi herännyt ajoissa. On vain niin toivottoman hiiiiidas ja vielä kaiken lisäksi huono arvioimaan ajan kulumista. Jos esim. poika pitää viedä kerhoon yhdeksäksi, on vähän myöhäistä alkaa tekemään aamupesuja vasta puolelta. Kun pitäisi ne vaatteetkin vielä pukea ja mennä sinne kerhoon. Jostain syystä minä hoidan meillä aikataulutuksen...

Harmittaa vaan tosissaan, kun aina pitää joka asiasta nalkuttaa. "Lähde nyt kauppaan, että saadaan ruokaa ennen päiväuniaikaa", "ala nyt pakkaamaan niitä tavaroitasi ja mene suihkuun, ettei taas tule kiire", "vaihda NYT autoon talvirenkaat, ennen kuin lumi tulee" jne. Jos en sano mitään, asiat tehdään sitten vasta kun on ihan pakko ja silloinkin HITAASTI (itse olisin jo tehnyt...) Ja aikataulut pettää taas... Jeps, ihan aikuisen miehen kanssa olen naimisissa, kai. Ja esikoinen näyttää tulleen isäänsä, valitettavasti. Nuorempi sitten onkin yleensä eteisessä valmiina odottamassa :)

lapsi tosin vasta 8 kk. Mutta kävelee jo tukea vasten ja kiipeilee. Mies superhidas. Kuulostaa niin tutulta. Mä en ole puuttunut miehen vuorolla hoitoon. Pääasia, että säilyvät molemmat hengissä. Saa nähdä, miten käy, kun mies jää kotiin. Lapsemme ei nuku rauhallisesti. Minusta niin harmi, kun meillä lapsen syöminenkin kärsii miehen kanssa. Lapsi on todella laiha ja ollut aina huono syömään, ei malta keskittyä jne. Aamuisin mies antaa lapselle aamupalaa n. tunnin "myöhässä" ja lapsi on jo kovaa kyytiä lähdössä ulos. Ei malta syödä. Sitten lähtevät kovasti myöhässä ulos ja tulevat samoiten syömään silloin kun lapsi jo todella uninen, ei syö taaskaan. Järjestään lapsi menee päiväunille ilman suupalaakaan, nukkuu sen pari tuntia ja syö siis ensimmäisen kerran vasta alkuillasta. Jos siis isä hoitaa.

niin syöminen hoidettiin velleillä kun ne edes kelpasi, eikö miehesi voisi ennen päikkäreitä antaa velliä (jos vauvasi vaan syö niitä, sais edes jotain vatsaansa??..)

ja ap:lle itse laitan jo omaa arkeani helpottaakseni aina vaatteet valmiiksi esim, puvun sisälle hanskat, hatun, kaulirin ja kengät lähelle, (tai meillä on vielä töppöset kun ei kävele ja kenkiä inhoaa..)

ja miksi ette ulkoile yhdessä? edes toisena aikana? tai auttaisit laittamalla valmiiksi ulkoilu vaatteet? ei menis ne hermot...=)