Lue keskustelun säännöt.
Onko lasten sairastelualttius vanhempien
24.11.2009 |
hysterisoinnin syytä vai seurausta? Mitä mieltä olette?
Olen tehnyt havaintoja lähipiirissä, jossa liki 30 pikkulasta, ja kummasti niillä ihmisillä, jotka ovat "aina kipeänä" ja kärsivät jos jonkinmoisesta krempasta ja kroonisesta vaivasta, myös lapset ovat pienestä pitäen jatkuvasti nuhakuumeessa, lääkärissä milloin minkäkin vaivan takia js kokoajan jollain lääkekuurilla. Ja päinvastoin: on perheitä, jossa vanhemmilla ei ole mitään kroonisia sairauksia, ei jumita selkä ei niska eikä flunssapöpöt tunnu koskaan tarttuvan ja näissä perheissä myös lapset ovat tuskin koskaan kipeinä.
Mietinkin nyt, onko alttius kärsiä kaikesta mahdollisesta vaivasta perinnöllistä vai sairastelevatko "sairaiden" vanhempien lapset (myös) siksi, että heidän kanssaan hysterisoidaan kaikesta ja kannetaan pienestäkin patista lääkäriin perusteellisiin tutkimuksiin? Ja vastaavasti jos lapsi pienestä pitäen oppii siihen, että vanhemmat eivät kokoajan varoittele vilustumasta tai kanna pienestäkin yskäisystä lääkäriin, kasvaako hänestä ns. perusterve aikuinen joka ei hae sairaslomaa vähintään kerran kuussa?
Kommentit (58)
pitänee varmasti kutinsa. itseään tarkkailevat vanhemmat, jotka herkästi käyvät tsekkauttamassa tilaansa lekurissa tekevät myös näin herkästi lastensa kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaan huomannut vanhempityypin, joiden omat lapset tosiaan "aina kipeinä" ja saattavat kommentoida esim. kun kerroin vauvallani on joskus vihreää kakkaa heti: "SE on allergiaa - pitää mennä lääkäriin". NO vihreä kakka tuli ja meni. Tai sitten kun tytön nenä joskus vähän ulkona vuosi, niin heti tällainen hysteerinen vanhempi sanoi: Ahaa, teilläkin näköjään flunssa tms. Eli tosiaan monet "oireet", joita en itse edes huomaa merkitsevät joillekin vanhemmille heti sairautta.
Mä olen sellainen sairastaja, itselläni on useampikin krooninen sairaus. Lisäksi tuntuu, että poden flunssat sun muut aika rajuina, tyyliin aikuisena 39 asteen kuume. Ja saan aina kaikki jälkitaudit.
Lapset eivät ole juuri kipeinä, ei mitään kroonisia sairauksia. Ihan perusflunssat jne.
Mä kyllä vien aika herkästi lääkäriin, koska itselläni on just näitä kokemuksia, että ensin on vähän flunssaa ja sitten on sydänlihaksentulehdus. Tai ensin on vähän vatsa kipeänä ja sitten onkin jo suolitukos.
Toki on pientä nuhaa ja sellaista, mutta koko syksy on mennyt äidillä ja lapsella ilman sairastelua, vaikka lapsi aloitti 2-vuotiaana päiväkodissa elokuussa.
*nyt koputetaan puuta*
Ja toteaisin myös, etten hysterisoi sairasteluista, mutten myöskään hygieniasta. Vauvasta saakka on siis lapsi saanut möyriä hiekassa/mudassa/oman kodin pölyissäkin, koskea muita lapsia/aikuisia/erilaisia pintoja kotona ja maailmalla ja jonkin verran maistaakin hiekkaa/lunta tai mitä milloinkin. Eiköhän se vastustuskyky siinäkin kehity? Kädet toki pestään tarvittaessa, mutta käsidesiä käytetään vain reissussa jne.
Voihan se tietty olla, että sairastelu joissain perheissä myös periytyy fyysisestikin eikä aina johdu vain lääkäriinlähtöherkkyydestä jne...
Lähipiirissä on vanhempia, joilla keliakia, laktoosi-intoleranssi, allergioita jne. jne. vaikka muille jakaa ja lapset ovat 3-kk. "syntymäpäiväänsä" mennessä käyneet enemmän lääkärissä ja syöneet enemmän ab-kuureja kuin moni lapsi kouluikään mennessä. Tuntuu että he tarkkailevat lasta alinomaan ja lähtevät lääkäriin mitä mitättömimmistä syistä. Osaltaan tähän houkuttaa myös sairauskuluvakuutus: kun se kerran on, halutaan sitä käyttää ja lääkärit määräävät jokaisesta näppylästä sivukaupalla erilaisia testejä kun kerran vakuutusyhtiö maksaa.. Jotenkin älytöntä minusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaltaan tähän houkuttaa myös sairauskuluvakuutus: kun se kerran on, halutaan sitä käyttää ja lääkärit määräävät jokaisesta näppylästä sivukaupalla erilaisia testejä kun kerran vakuutusyhtiö maksaa.. Jotenkin älytöntä minusta. ap
On meilläkin vakuutus eikä se ole onneksi maksanut itseään takaisin (kuten ei kotivakuutuskaan). Vain vakuutuksen takia en viitsi hakea pöpöjä lastenlääkäriaseman odotushuoneesta, matkustaa, tutkituttaa pientä turhaan jne. No meidän vakuutuksella maksetaan monien korvaukset, niinhän se toimii ;)
Mun havaintoni tästä asiasta eivät kyllä tue sun ajatuksiasi yhtään, ap. En vetäisi tuollaisia johtopäätöksiä missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hiukan varovainen vanhempi. Toisaalta sen on aiheuttanut lapsella olevat ihan oikeat vaivat. Lapsi on valitettavasti joutunut syömään ennen vuoden ikää antibioottia enemmän kuin minä koko elämäni aikana ja toki löytyvät ne allergiatkin.
Mielelläni en antibiootteja syötä, mutta lapsi olisi tuskin hengissä enää ilman niitä. Allergioita on aika paha todistaa kenellekään, mutta on se kumma, kun määrättyjen ruoka-aineiden annon jälkeen lapsi heräilee parikymmentä kertaa yössä huutamaan.
Tässä tilanteessa tuntuu tosi mukavalta, kun vieraat ihmiset vielä leimaavat minun kuvittelevan lapselle sairauksia.
sairastelevatko "sairaiden" vanhempien lapset (myös) siksi, että heidän kanssaan hysterisoidaan kaikesta ja kannetaan pienestäkin patista lääkäriin perusteellisiin tutkimuksiin? Ja vastaavasti jos lapsi pienestä pitäen oppii siihen, että vanhemmat eivät kokoajan varoittele vilustumasta tai kanna pienestäkin yskäisystä lääkäriin, kasvaako hänestä ns. perusterve aikuinen joka ei hae sairaslomaa vähintään kerran kuussa?
Kerroit ensin, että paljon sairastavien vanhempien lapset ovat usein jatkuvassa sairastumiskierteessä. Kerrohan, miten vanhemmat voisivat saada aikaan "kantamalla pienimmästäkin yskähdyksestä lääkäriin" tai sairastamalla jotain selkävaivaa lapselle flunssa/korvatulehduskierteen?
En ymmärtänyt pointtiasi, mutta veikkaan, että vanhemmat eivät voi vaikuttaa lastensa kulkutautienpoimimiskykyyn muuten kuin huolehtimalla lasten käsihygieniasta, opettamalla vauvaiän ohittaneille ettei sormia imeskellä tai työnnetä nenään julkisilla paikoilla jne. Ja ehkä pitämällä heidät pois päiväkodista elämän alkuvuosina, koska siellähän ne tautikierteet yleensä alkavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasta on oppinut tarkkailemaan pienimmistäkin oireista, kun on lapsi on kiireellä joutunut sairaalahoitoon. Sen jälkeen seuraavalla kerralla ei enää onneksi ollutkaan niin hoppu ja lapsi ei joutunut tiputukseen, kun olin "ylihuolehtiva" vanhempi ja huomasin ne pienet oireet ja osastohoitoon päädyttiin vähän helpommassa tilanteessa.
Allergiat ovat toinen, jossa on vähän pakko tarkkailla lasta, jos aikoo ikinä päästä selville tilanteesta, saada lapselle sopivaa syötävää ja haluaa itse edes joskus nukkua.
t. 10
Miehen kanssa ollaan terveitä, ei paljoo lääkärissä juosta. Esikoinen 2,5 vee ollu syksyn aikana 6 kertaa kuumeessa, putket on laitettu keväällä ja nyt uudet, keuhkoutkentulehdusta ja keuhkokuumetta on pukannu. Kuume on heti 40 kieppeillä tai yli. Ei ole edes hoidossa. Aina ollaan menty ja tultu kun on siltä tuntunut, eikä kotona olla oltu pöpöiltä piilossa. En edes muista milloin olisin ollu töistä poissa itseni takia, paitsi pari pv raskaana ollessani. Siis ei lainkaan päde teoriasi. Sorry!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kanssa ollaan terveitä, ei paljoo lääkärissä juosta. Esikoinen 2,5 vee ollu syksyn aikana 6 kertaa kuumeessa, putket on laitettu keväällä ja nyt uudet, keuhkoutkentulehdusta ja keuhkokuumetta on pukannu. Kuume on heti 40 kieppeillä tai yli. Ei ole edes hoidossa. Aina ollaan menty ja tultu kun on siltä tuntunut, eikä kotona olla oltu pöpöiltä piilossa. En edes muista milloin olisin ollu töistä poissa itseni takia, paitsi pari pv raskaana ollessani. Siis ei lainkaan päde teoriasi. Sorry!
Psykosomaattista kuumeilua, olette itse sekottaneet lapsen pään vöyhöttämällä! Nii!
...Lapset vaan on erilaisia. Itse olen äitinä "suurpiirteinen perfektionisti". En ota pulttia pikku aivastuksista, enä tarkkaile suurennuslasilla eril.oireita. Toki muutamissa asioissa olen ääeimmäisen tarkka.
Meillä toinen muksuista sairastellut todella paljon, ab kuureja ollut luvattoman useita. Ja usein viety lääkäriin hieman "viime tipassa". Ensin odoteltu, josko tuo nyt tuosta tokeisi.
Toinen taas perusterve. Muutama flunssa ja mahatauti ollut, ei ab. Ihan samaa sapuskaa syövät ja samalla hoidolla ovat. En osaa sanoa, miksi heidän immuniteettinsä niin erilaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lasten sairastelualttius vanhempien hysterisoinnin syytä vai seurausta?
itsensä ylentää. Kun on saanut perusterveet lapset ja itsekin taitaa olla sellainen, pitää
sekin katsoa omaksi ansioksi. Eiköhän tuo kuule ole sattumankauppaa ja hyväonnisuutta mieluummin. Havainnointeinesi et ole mielestäni fiksu ihminen.
En ole itse työurani aikana juurikaan ollut sairaslomilla, mutta ei sitä omaksi ansiokseni kyllä laske.
Minä olen itse "kestosairas" eli aina jostain päin hajalla. Varsinaisia diagnosoituja sairauksia minulla on reuma ja keliakia. Lisäksi kärsin todella usein päänsäryistä, selkävaivoista, pikkuflunssista jne.
Eivät meidän lapset silti kovin paljon sairastele enkä hysterisoi heidän terveydestään. Molemmilla on pikkuflunssaa (ei kuumetta) muutaman kerran vuodessa, kuume nousee pari kolme kertaa. Korvatulehdus iskee 1-2 kertaa vuodessa. Mahatautia on harvemmin.
Muuten lapset ovat ihan terveitä, virkeitä ja hyvinvoivia. Isompia sairastumisia tai loukkaantumisia ei ole ollut kummallakaan. No oli pienemmällä kerran aivotärähdys, mutta ei muuta.
ihan turha kuvitella että lasten sairastelut olisi vanhempien hysteerisyydestä kiinni.
Vaikka pakko myöntää, että tuttavapiirissä on yksi äiti, joka vie lapsensa aina flunssassa yksityiselle koska sieltä saa antibiootit. Olen yrittänyt sanoa, että ei niitä turhaan kannata syöttää, mutta minkäs teet.
Meillä toinen lapsista sairastaa paljon ja toinen tuskin koskaan, itse sairastan to-del-la harvoin. Antibiootteja annetaan vain hätätapauksessa, ollaan erikoislääkäreiltä sen verran usein kuultu jälkeenpäin että turhia kuureja on taas syöty :(
ihan turha kuvitella että lasten sairastelut olisi vanhempien hysteerisyydestä kiinni.
(
- olisikohan kyse mm. synnynnäisistä eroista immuunipuolustuksessa (siis miksi jotkut sairastuvat helpommin kuin toiset).
Ja jos lapsi sairastelee usein + jopa on saanut esim flunssan hankalia jälkitauteja aikasemmin (esim keuhkokuume), niin tokihan sitä helpommin = aikaisemassa vaiheessa sellaisen lapsen vie lääkäriin, ettei ehtisi tulla mitään vakavampaa sairautta. (En minä ainakaan osaa diagnosoida esim keuhkokuumetta - jätän sen mieluummin lääkärin tehtäväksi.)
minä (äiti) olen kroonisesti sairas, mutta muuten en ole juuri koskaan kipeä. Valmistumisen jälkeen olen ollut viisi vuotta töissä, sinä aikana olin kerran sairaslomalla umpparin takia. Mieheni on 10-vuotisen avioliittomme aikana ollut kaksi päivää pois töistä sairastelun takia (+kerran leikkauksen takia).
Lapset ovat myös todella harvoin sairaita, isommalla on ollut kaksi korvatulehdusta ja pienempi ei ole sairastanut kertaakaan. Onnellinen olen ettei sairastella tämän enempää, johtui se sitten mistä tahansa. Myönnän kuitenkin vieväni lapset melko herkästi "tarkistettavaksi" eli molemmat on olleet kerran turhaan lääkärissä kun epäilin korvatulehdusta eikä sitä ollutkaan.
Antibioottikuureja ei meillä syödä.
Minä itse en juuri koskaan ole kipeänä! Jos olen ollut niin ehkä kerran kahden vuoden sisään, ja siihenkin saikkua korkeintaan 2työpäivää.
Viime vuonna syksyllä ja alkutalvesta meidän lapset (2kpl) olivat kipeinä jatkuvasti! Siis kolmen kuukauden aikana olin töistä pois niin että nolotti!!! about kuukausi yhteensä pois töistä. Oli flunssaa, keuhkokuumetta, nielutulehduksia, korvatulehduksia, oksennustautia jne... Ekaksi toinen sairaana sitten päiväksi töihin ja sen jäkeen toinen... Muksut kävivät eri hoitopaikoissa, joten senkin takia tartuntataudit levisivät ehkä eriaikoihin.
Tänä vuonna sairaslomapäiviä ainoastaan puolikas vanhemman lapsen silmätulehduksen takia. Eli mielestäni lapsilla tulee ja menee kausia jolloin immuniteetti kehittyy...