Onko kenenkään lapsella ollut aistiherkkyyttää kuulon kanssa?

Vauvana hermostui aina totaalisesti lasten metelistä ja muista kovista äänistä.

Meni 3-vuotiaana päiväkotiin, integroituun pienryhmään. Alussa olin kauhuissani, että mitenkähän käy, mutta ääniyliherkkyys on kovasti vähentynyt. Edelleen hermostuu kovista äkillisistä äänistä, ja nykyään varustaudutaan kuulosuojilla jos lähdetään esim. lastenkonserttiin, sirkukseen tms.



Pienryhmä lienee sopivin ääniyliherkkyydestä kärsivälle

Meillä kanssa otettu hyvin huomioon. Tuohon voi auttaa (ihan oikeasti) esim. pomppiminen, keinuminen tai pyöriminen (riippuen tietysti vähän mistä tuo johtuu). Meillä saa tehdä tuota välillä ja se auttaa osin jaksamaan.



Muutoin samantyyppisiä kun kakkonen kirjoitteli.



Tärkeintä oli antaa asiallista tietoa sinne päiväkotiin.

kotona yliherkkyyttä ei oikeastaan edes huomaa. Miten toimintaterapeutti sitä tutkii? Koulun aloituksen takia vähän kyselin, kun melko varmasti normaalisti sitä ei voi aloittaa, että miten tällasissa tilanteissa toimitaan. Laitetaanko jotkut korvatulpat, vai mitä :D . En vielä siis tiedä mitä herkkyyksiä lapsella on mutta varmaan ainakin kuulon kanssa jotain.

ap

toivottavasti teillä on SI -erikoistunut terapeutti. Pelkkä toimintaterppa joka ei sensorisesta integraatiosta tiennyt, ei juuri mitään aikaan saanut. Oli jotain mutua, mutta.....

sen aikaa kun lapsi oli erityisluokalla, sai käyttää kuulosuojaimia koulussa estämässä häiriöitä tuntityöskentelyyn. Valitettavasti häiriöt oli niin suuria, ettei siitä ollut iloa ja muuten erityisluokan haitat oli suuremmat kuin tuo ainoa hyöty. Sitä ennen tai sen jälkeen ei ole ollut erityismenettelyjä. Poika on opetellut vahtimaan kelloa ja painamaan kädet korvilleen juuri ennen kuin koulun kello soi. Sopeutuu muuten, mutta esim vapaissa tilanteissa naulakoilla ja esim istumajärjestystä vaihtessa ja pulpetteja siirrellessä melu on vaan sietämätön. Silloin joutuu menemään muualle.



Ongelma on siinä, että normaalimaailmaa ei haluta panna toimimaan aistiyliherkän huomioiden. Niinpä se on joko että kestät tämän tai sitten marginalisoidut kokonaan yhteiskunnan ukopuolelle. Vaikkei esim niiden kellojen hiljentäminen luokassa olisi ollenkaan mahdotonta. Mä itse opetan koko ajan luentosaleissa, joissa mikään kello ei soi kun ulos saa lähteä. Mä sanon opiskelijoilleni itse, että no niin, kiitän tästä ja nähdään taas ensi kerralla. Ei tarvi kilinää...

Meillä kaksi kuuloyliherkkää lasta. Isompi jo nuoruusiässä. Koulussa tieivät asiasta ja sai esim koululla järjestettyjen konserttien aikana olla poissa salista esim käytävän puolella, jossa kuuli musiikin, mutta siedettävällä voluumilla. Pienempi pääsi mm kuuluyliherkkyyden vuoksi tarhassa pienryhmään. Pojalla kuulosuojaimet, joita käyttää esim kun seinää porataan. Meillä pojilla myös muita aisti ali- tai yliherkkyyksiä (tunto, maku, haju,liike).



Noista kuulosuojaimista aistiyliherkille ollaan kentällä montakin mieltä. Itse kannatan niitä vain hyvin poikkeavassa tilanteessa (kuten kiviseinää porattaessa, konsertissa) ja muuten lapsen tulisi pikkuhiljaa vain siedättyä ko aistille. Jos siedättämistä ja lievää pakottamista sietämään ääniä, makuja, hajuja jne ei tehdä lapsi tai aikuinenkin sietää ko aistia aina vaan vähemmän. Esim. kuuloyliherkkä halua käyttää suojaimia aina vaan pienemmässä melussä ja lopulta jopa normaalissa elämässä. Tai makuyliherkkä ei siedä minkäänlaista makua / maustetta. Meillä mm poika pahimmillaan väitti että kaurapuurosa jossa oli vain vettä ja kauraa oli liikaa suolaa. Pikkuhiljaa maistattamalla alkoi sietää ja lopulta pitää mausteista ja nyt lähes kaikki normaali ruoka kelpaa.

Mistä olet tiennyt, mikä on "sopiva pakottamisen taso"? Miten olet sitä etsinyt? Oletko löytänyt jotain tietoa jostain enemmänkin (kun puhut "kentästä")?



Itselläni aisti yli/aliherkkä (ainakin kuulo/haju/maku/tunto). Onko siis vinkkejä, miten parhaiten sopeuttaa koska tiettyyn siedättämiseen ja sen tarpeeseen uskon itsekin.

Ja oon sen tajunnut vasta hiljattain, joten ihmeissäni olen minäkin, että miten ihmeessä tulee koulussa pärjäämään.



Pojalla käy erityisen pahasti korviin ainakin metellinen kolina, esim. ostoskärryt tai junan pyörien kolina ja toisena kaikuvat äänet, kuten kirkossa tai jumpan pukuhuoneessa.



Mulla kävi hyvä tuuri, että heti kun aloin tajuamaan asian, onnistuin ensimmäisen kerran saamaan myös neuvolasta jotain apua. Toki olisivat sielläkin voineet reagoida jo aiemmin, sillä olen ongelmistamme kertonut jo vauva-ajasta lähtien, mutta silloin en itse vielä älynnyt mistä on kyse.



Neuvolasta päästiin fysioterapiaan, missä taas onneksi oli todella fiksu ja valveutunut terapeutti, joka hommasi meidät jonoon toimintaterapeutille. Ja tää terapeutti on nimenomaan SI-erikoistunut, ja siksi olen tavattoman helpottunut, että nyt saadaan oikeanlaista apua.



Jonokaan ei ole kunnallisellakaan kuin 2 kuukautta, ja juuri nyt ollaan siinä jonossa.



Eskarin alkuun on puoli vuotta ja koulun alkuun 1½ vuotta. Toivo on korkealla, että nyt saataisiin oikeanlaista apua ja että ehdittäisi vielä auttamaan poikaa ennen koulun alkua. Tähän asti elämä onkin ollut epämääräisen vaikeaa, joten apu on todella tervetullutta.

diagnoosina ADHD, mutta arpoivat että kumpaa on, ADHD johon liittyy sensorisen integraation häiriöt vai Sensorisen integraation häiriö joka aiheuttaa tarkkaavaisuushäiriötä kun aistit ylikuormittuu eikä osaa jäsennellä.



Meillä aloitti normaalissa pväkodissa mutta kun diagnoosi 4v saatiin niin siirtyi integroituun pienryhmään. Siellä meteli pienempi, ja lapsen kanssa voitiin tarvittaessa olla eri huoneessa kun 12 lapsen ryhmä pystyttiin puolittamaan ja siitäkin vielä puolittamaan tarvittaessa.

Koulussa on pienryhmässä ollut 1-2 luokat, edelleen käy lukuaineet (ma, ai, ylli) pienryhmässä. Kulosuojaimet koulussa myös käytössä tarvittaessa esim koetilanteissa.



On ns. superkuulo eli ilmastointilaitteetkin häiritsevät.





Meillä kotona kuulosuojaimet joita käyttää esim lasipurkkeja roskiin viedessään, tai läksyjä tehdessään. Myös massatapahtumissa käyttää suojaimia.



Meillä toimintaterapiaa 5. vuosi menossa ja siellä pureudutaan nyt viime- ja tänä vuonna vaan SI-asioihin harjoittamalla kaikkia aisteja. Vaiva on helpottanut hiukan kasvun myötä, mutta koskaan ei tule poistumaan, täytyy vaan lapsen opetella elämään sen kanssa.



Pitää olla paperilla jotain asiasta jotta ottavat huomioon.

kotona yliherkkyyttä ei oikeastaan edes huomaa. Miten toimintaterapeutti sitä tutkii? Koulun aloituksen takia vähän kyselin, kun melko varmasti normaalisti sitä ei voi aloittaa, että miten tällasissa tilanteissa toimitaan. Laitetaanko jotkut korvatulpat, vai mitä :D . En vielä siis tiedä mitä herkkyyksiä lapsella on mutta varmaan ainakin kuulon kanssa jotain.

ap

koostuu sinun ja pväkodin/koulun (jos lapsi isompi) täyttämästä kaavakkeesta, jos lapsi kotihoidossa niin sinun täyttämänä riittää. Kauhea nivaska se on täytellä, mutta kartoittaa juuri tuon SI-häiriön. että mitkä ovat yli- ja aliherkkyyksiä.

Kyllä SI-erikoistunut terapeutti huomaa lapsesta tutkimattakin että viittaako lapsen käytös SI-häiriöön.

Yksityiselle pääsee aina arvioon vaikka heti. Kunnallisen puolen kautta neuvolalääkärin lähete toimintaterapeutin arvioon saattaa kestää kunnasta riippuen.

niin että kaupunki maksaa sen. Paperissa taisi lukea vain arvio, eli tarkoittako se ettei lapsi pääse esim hoitojaksoihin? Tässä on nyt monta vuotta ihmetelty pojan "keskittymättömyyttä" ja sellasta yleistä levottomuutta, ja nyt vasta tullut esiin, että jos olisi jotain yliherkkyyttä. Poika on tosin käynyt kunnallisella toimintaterapeutilla kerran, muttei siellä tullut mitän ilmi. Joskus huomaan levottomuutena kotona, mutta todella harvoin ja silloin kyllä menee käytös ihan överiksi. Voisinkoittaa ihan korvatulppia?!

Ap

Yksityiselle pääsee aina arvioon vaikka heti. Kunnallisen puolen kautta neuvolalääkärin lähete toimintaterapeutin arvioon saattaa kestää kunnasta riippuen.

Siksi olenkin ihan tyytyväinen, ettei se jono ole kuitenkaan enempää kuin tuo mainitsemani 2 kk, kun kerran yksityisellekään ei pääse sen nopeammin.

T. 10