vauva perätarjonnassa..

peratilavauvat suositellaan sektioitavaksi, eli alatiesynnytysta ei suositella.

Ei se nyt ihan niinkään ole, että suoraan sektioon mennään, jos vauva on perätilassa. Nykyään taitaa olla enemmänkin suosituksena alatiesynnytys, jos äiti vain on halukas. Toki ne tutkii, miten lantiosta mahtuu perätilavauva, ja sen mukaan sitten miettivät jatkoja, että onko mahdollisuus synnyttää alakautta. Mutta en oo kyllä koskaan kuullu, että pakotettas alakautta synnyttämään perätilanen.

..eli suuntaus on etta pyritaan pois automaattisesta sektiosta peratilan vuoksi, silla ei ole mitaan kaikenkattavaa syyta miksei vauva voisi syntya alakautta, vaikka olisikin peratilassa. Sektiossa on paljon suuremmat riskit, seka aidille etta lapselle, kuin myos tulevia raskauksia ajatellen.



Eras ystavani synnytti peratilaisen esikoisensa alakautta, ja toinen lapsensa olikin raivotarjonnassa. Naista kahdesta synnytyksesta ensimmainen oli helpompi ja nopeampi, toisella kertaa oli enemman ongelmia. Ei peratila sinansa ole ongelma, kunhan katilolla/laakarilla on asiasta kokemusta.



Noilla viikoilla vauva tosin ehtii viela pyoria ympari monta kertaa, ja jos ei pyori, niin voidaan yrittaa ulkoisesti kaantaa.

ainakin täällä satakunnassa perätilatapaukset hoidetaan sektiolla ellei sitten äiti oikein haluamalla halua synnyttää alakautta. tällöinkin tutkitaan tarkkaan etukäteen, mm. magneettikuvalla että vauva varmasti mahtuu perätilassa hyvin syntymään. Jos vauvalla on jalat tulossa ennen peppua perätilassa, ei alatiesynnytykseen lähdetä edes silloin, vaikka äiti itse haluaisi. Peppuedellä perätilassa asiaan voidaan tutkia, jos äiti haluaa alateitse synnyttää. Mutta jos on riskejä, sektioon päädytään tällöinkin.



Jos itse et uskalla synnyttää alakautta, kun vauva on perätilassa, sinulla on täysi oikeus itse valita synnytystavaksi sektio.



Minä olisin saanut pelkojeni takia synnytystavaksi sektion, vaikka vauva oli tulossa ihan raivotarjonnassa. ELi syyksi sektioon kelpaa tarvittaessa pelkkä pelkokin. Itse kuitenkin lopulta päädyin alatiesynnytykseen ja hyvä näin, sillä synnytys osoittautui itselläni nopeaksi ja helpoksi. Jos kuitenkin itselläni olisi vauva ollut perätilassa, olisin 100 varmasti päätynyt sektioon. Siinä on suuremmat riskit kyllä kuin sektiossa, koska joku estää vauvaa kääntymästä oikein päin. Näin kävi kaverillani ja lopulta päädyttiin hätäsektioon.

muistan vain, että esikoisen odotuksen aikoihin varsinkin ensisynnyttäjän perätilavauva kyllä haluttiin ensisijaisesti leikata. Joissakin paikoissa myös otsatarjonta on riittävä peruste (= synnytys hidastuu).



Mutta taitaa siinä perätilatarjonnassakin olla eroa, onko sieltä jalat vai peppu tulossa ensimmäisenä ulos.



Itse en tunne ainoatakaan perätilavauvaa alakautta synnyttänyttä, kaikki on sektioitu. Toki olen lukenut monista alatiesynnytyksistäkin, mutta useimmissa näissäkin äidit ovat sanoneet, että kyllä heille sitä sektiota silti suositeltiin. Lähinnä ilmeisesti mm. siksi, koska kätilöillä ja lääkäreillä ei ole sitä kokemusta kertynyt. "Pehmeän synnytyksen" (tai aktiivisynnytyksen) kirjoissa tietysti alatiesynnytystä suositellaan (kuten monenlaista muutakin), mutta omat kokemukseni sitten puhuvat toista, siis käytänteistä (absoluuttisesta totuudesta en puhu mitään ;)



Se, mikä käsitys mulle on jostain syystä viime aikoina tullut tuosta ulkoisesta kääntämisestä, on että trendi on siitä poispäin, koska se ei välttämättä ole aivan turvallista. Itse en - esim - suostuisi kääntämiseen. Voi kyllä olla, että tämä ei pidä paikkaansa, aika hataralla pohjalla tämä mutu on.

Mulla oli esikoinen perätilassa varmaan koko raskauden ajan... Kääntämistä yritettiin muistaakseni viikolla 36, mutta tuloksetta. Ennen käännöstä annettiin supistelua ehkäisevää lääkettä (käännösyritys voi laukaista syntymän) ja sen jälkeen seurattiin sydänääniä noin puoli tuntia. Paikkana Naistenklinikka Hgissä. Illalla oli vähäistä vuotoa ja olin jo ihan paniikissa, mutta ei onneksi lähtenyt syntymään. En tiedä suostuisinko toista kertaa...



Joka tapauksessa käännöstä yrittänyt lääkäri yritti painostaa alatiesynnytykseen, mutta en suostunut. Esim. kerrottiin vain sektion vaaroista ja alatiesynnytyksen eduista, mutta ei perätilassa olevan vauvan alatiesynnytyksen vaaroista (vaikka just näitä 2 olis pitäny vertailla). Jos olisin suostunut alatiesynnytykseen, niin olisi kuvattu lantion alue. Serkullani oli sama tilanne, mutta olisi halunnut alatiesynnytyksen: kuvauksessa ilmeni ettei mahtuisi syntymään alakautta.



Sektio tehtiin suunnitellusti (se oli hassua kun tiesi päivän etukäteen...) ja kaikki meni tosi hienosti. Itse asiassa anestesialääkäri totesi sektion olevan vauvalle turvallisempaa kuin alatiesynnytys... Tiedä sitten siitä.



Nyt odotan kakkosta ja synnytys jännittää :-D Sektiosta ei jäänyt mitään negatiivisia muistoja, joten jos jostain syystä siihen päädytään, niin sopii mulle. Onhan se tietysti sairaaloille kalliimpaa.......



T: Miukkis rv 18

Tällä hetkellä mulla viikkoja 32 ja kaveri mahassa pää pystyssä tai ainakin poikittain ja perätilassa, mikä viime viikolla ultrassa havaittiin. Kertaalleen tätä ennen neuvolassa th väitti olevan RT, mitä kyllä olen alkanut itse jälkeenpäin miettimään... Samalla lailla tuo on tainnut koko ajan olla!



Jostain syystä en jaksa olla asiasta yhtään huolissani, kääntyy jo on kääntyäkseen ja jos ei ota kääntyäkseen, katotaan sitä sitten mitä tehdäään. Esikoinen on syntynyt normaalisti alakautta, enkä mä jotenkin "osaa kuvitella" sektiota tässäkään tapauksessa... Mutta kuten sanottu, en jaksa sitä vielä murehtia. Päivä kerrallaan ja kyllä tuo tuolla mahassa elelee vielä ihan "omaa elämäänsä", eli en usko, että kovin paljoa voin vaikuttaa kaverin kääntymishaluihin. Tai pitäisköhän alkaa treenata päälläseisontaa...



t. Ope rv 32

kääntyykö se vauva vai ei. Mulla esikoinen pyörähti ympäri viikolla 30 ja tämä on ollut pää alaspäin jo ties kuinka kauan, siitä kyllä aina välillä menee poikittain, mutta palaa takaisin pää alaspäin asentoon. Vielä olisi kyllä tilaakin vetää ympyrää, mutta ei toistaiseksi ole sitä tehnyt. Lempipaikka nukkumiseen tuntuu olevan mahd. syvällä.



Onhan näitä mm. lonkkaluksaatiolapsia, jotka istua kököttävät. Ja sitten sellaisia peppu edellä tulijoita, joilla toinen tai molemmat jalat sojottavat tuossa kasvojen edessä (voisin jotenkin kuvitella, ettei loppuvaiheessa ole helppo kääntyä/kääntää, jos tuohon asentoon jää). En sitten tiedä, voiko esim. napanuora olla sillä lailla lyhyt/kierroksissa, ettei kääntyminen oikein onnaa - tämä on ihan maallikon pohdintaa.

Kyllä toi kääntäminen tuntuu aika hurjalta... en kyllä itse suostuisi...

on edessä kuitenkin sektio!(istukka on kohdunsuun päällä) siihen ei vaikuta kuinka päin vauva on...

Minulle tehtiin juuri tällä viikolla ulkokäännös sikiön perätilan vuoksi. Vauveli oli istunut perätilassa jo pitkään, joten ehdin selvitellä synnytystapoja monelta suunnalta.



Yleisesti ottaen sikiö pyritään siis kääntämään ulkokäännöksellä raskausviikolla 36+. Minulta ei ainakaan oikeastaan kysytty haluanko sitä, vaikka ilmeisesti siitä olisi saanut kieltäytyä. Toimenpide on kuitenkin erittäin turvallinen, joten sitä kannattaa kokeilla.



Ennen käännöstä tutkitaan, että kääntymiselle on hyvät edellytykset eli lääkäri tekee sisätutkimuksen (kohdunsuun tilanne) ja tekee kokoarvion (sikiö ei saa olla liian pieni, eikä suuri) ja katsoo myös lapsiveden määrän. Ennen ja jälkeen käännöksen seurataan sikön sydänkäyrää.



Kääntäminen tapahtuu siten, että lääkäri nostaa sikiön peppua ylöpäin ja samalla lähtee työntämään päätä haluamaansa suuntaan, jotta tämä lähtisi itse kääntymään. Kääntöä ei siis koskaan tehdä väkisin eli jos näyttää siltä, ettei vauva lähde kääntymään, ei sitä väkisin käännetä. Koko toimenpiteen ajan kätilö seuraa tilannetta vähän väliä ultralla.



Mulla vauveli laittoi kuulemma ensin vähän hanttiin, mutta lähti sitten hienosti kääntymään ja on nyt pää alaspäin. Toimenpide ei ollut kivulias paria vihlaisua lukuunottamatta, mutta tuntuihan se aika hurjalta (ja miehen mukaan myös näytti), kun lääkäri välillä melkein makasi päälläni pitäessään vauvan asentoa, ettei lähde takaisin päin.



Lääkäri kertoi kuitenkin ennen toimenpidettä, että jos se tuntuu minusta sietämättömältä tai näyttää siltä, ettei vauva lähde kääntymään, ei sitä tosiaan väkisin tehdä. Perätilaisista vauvoista noin puolet saadaan käännettyä ja on kohtalaisen iso mahdollisuus, että käännetty kääntyykin takaisin (neuvolan th:n kukaan 7/10 kääntyy takaisin). Tämä tyyppi on kuitenkin ainakin toistaiseksi pysynyt. :)



Jo ennen kääntöä lääkäri kertoi, että jos kääntäminen ei onnistu, niin saan itse valita haluanko sektion vai alatietynnytksen, jos se on mahdollista. Mikäli olisin valinnut alatien, olisi tutkittu vielä vähän tarkemmin tilannetta. Esimerkiksi vauvan koon puolesta ei kuulemma estettä alatiesynnytykselle olisi ollut ja lääkäri tuntui olevan alatiesynnytyksen kannalla itse, jos muut edellytykset (esim. lantiossa riittävästi tilaa ja vauva juuri oikeassa asennossa) olisivat täyttyneet. Painotti kuitenkin, että ketään ei pakoteta alatiesynnyttämään perätilaista vauvaa.



Itse olin jo miettinyt, että luultavasti olisin halunnut alatietä koettaa joka tapauksessa, sillä en ole kovin innostunut sektio-ajatuksesta. Hyvä siis, että kääntyi eikä asiaa nyt tarvitse miettiä. Perätilasynnytyksen edellytykset tutkitaan tosiaan tarkkaan ennen "lupaa" synnyttää alateitse ja on varmaan eroja sairaaloissa kuinka herkästi antavat synnyttää alakautta, sillä pienissä sairaaloissa ei ehkä ole riittävästi kokemusta ja asiantuntemusta perätilavauvan alakautta synnyttämisestä. Perätilasynnytys ei kuitenkaan ole vaarallisempi, kuin raivotarjontaisen synnyttäminen, kunhan vain edellytykset sille on arvioita etukäteen.



Killa rv 36+6



Ps. Mutta tosiaan, jos sinulla on eteisistukka, niin sektio on kumminkin ainoa vaihtoehto.

ja siella huonekaveri leikattiin heti, kun oltiin huomattu, etta peppu on edella. Hanelle oli vain todettu, etta ensisynnyttaja ja peratila - ei alatiesynnytysta.

Tässä hyvä artikkeli aiheesta pohdinnan tueksi



http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…

joten joutuu leikkaamaan ja liimaamaan. :) Ja kun mulla ainakin tuo aukeaa vähän hassussa muodossa, niin vinkkinä: kannattaa avata PDF-tiedostona, on luettavampi.

Täällä siis edelleen tyylikkäästi mennään "väärinpäin", liikkeet tuntuu aivan alhaalla lantiossa edelleen ja pää tossa töröttää navan vieressa ;) Kovin paljoa en ole edelleenkään jaksanut asiaa murehtia, kaikki aikanaan :) En vielä jaksanut lukea Killan linkittämää juttuakaan, mutta oli tosi kiva kun Killa kerroit omista kokemuksistasi :) Sitäpaitsi,on ihan eri asia lukea "tutun" kirjoituksia :)



Mulla on kans ihan sellanen mu-tu fiilis, ettei sektio oikein ajatuksena innostaisi. Tosin vielähän tässä on moooonta viikkoa, mihin mahtuu kaikenlaista. Jotenkin vaan sekin, ettei kukaan ihan tuttu tietääkseni edes ole synnyttänyt sektiolla ja sitten taas parikin tuttua/ puolituttua on synnyttänyt perätilaisen yksilön ongelmitta ihan normaalisti ja yhden tutun muistan myös kertoneen lapsensa kääntyneen itsestään "viime hetkellä". Joten luotan siihen, että tämäkin jääräpää jossain vaiheessa tajuais oman parhaansa ja vaivautuisi kääntymään =)



t. Ope ja väärinpäin oleva minityyppi rv 32+3

ja perätilassa niin mitäs sitten. Se mietityttää jos napanuora kiertynyt kaulanympärille niin apua ! ja kuinka sektio tehdään jos istukka edessa eikä kuitenkaan kohdunsuulla?

Laittavatkohan ne automaattisesti tälläisen monisynnyttäjän synnytämään perätila -vauvankin ?

Näitä tässä olen miettinyt itsekseni....

Ensimmainen synnytys pitkittyi, ei kai lapsi ollut ihan oikeassa tarjonnassa tms ja jouduttiin lopulta kiireelliseen sektioon. Kakkonen kaantyi LASKETTUNA paivana peratilaan, nyrkit ja polvet vain poukkoili vatsassa ja ihmettelin mita siella oikein myllaa, ja ultrassa sitten nahtiin etta oli taysperatilassa, jalat suorina ylospain.



Laakari ei edes maininnut kaantamista vaihtoehtona, vaan sain sektio ajan. Ja alatiesynnytys oli poissa laskuista myoskin edellisen sektion vuoksi.



Ystavani ensimmainen lapsi oli peratilassa ja hanelle tehtiin kaantamisyritys. Han kertoi etta sattui aivan alyttomasti!! Eika onnistunut... Sektiolla sitten sai vauvansa. Eras tuntemani aiti synnytti toisen lapsensa peratilassa ja kehui miten hyvin synnytys oli mennyt. Eli monen moisia kokemuksia tamankin asian tiimoilta.



Kolmaskerta rv 27 ja vauva poikittain...

Mulla toinen lapsi oli perätilassa kunnes ulkokäännöksellä vko 37 saatiin kääntymään. Itselleni se oli täysin kivuton ja se kävi nopeasti. Kävin päivän aikana vielä pari kertaa tarkistuksessa, kuuntelivat että sydänäänet ok. Ei tarvinnut pelätä mitään kun olin niin hyvän valvonnan alaisena:)

Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi ettei nykyisin ulkokäännöksiä juuri tehdä, mutta äitipolilla oli onneksi vanhempi lääkäri joka hoiti homman hienosti :)

Kuulin tässä juttua, että "tutun tutuilla" oli akupunktio avittanut vauvaa kääntymään oikein päin... Kuullostaa periaatteessa mielenkiintoiselta! Ajattelin ottaa itse vielä selvää asiasta ihan uteliasuuttani, uskoisin ettei se mitään ota jos ei annakaan. Tosin ensin käyn vielä ultrassa, jossa varmistuu miten päin tuolla mahassa oikein ollaankaan, vaikka itse olenkin edelleen varma, että väärinpäin. Kyllä tätä tyyppiä siis ilmeisemmin tavalla tai toisella vielä joudutaan kääntelemään...



t. Ope rv 34+5

No niin, nostanpa tätä ketjua kun aiheesta oli tuo toinenkin avaus ja päivitän samalla tilannetta omalta osaltani :)



Kaveri siis edelleen majaileen sinnikkäästi väärinpäin, tyytyväisenä istuu mahassa :/ Maanantaina ohjelmassa akupunktiota, ajatuksena siis että katotaan kuin käy. Hyvä jos kääntyy, mutta eipä tuossa mitään häviä, vaikkei kääntyisikään. Tiistai-aamuna onkin sitten aika äitipolille TYKSiin, jossa varmaan sitten myöskin yrittävät ulkokäännöstä, mikäli ei ole kääntynyt sitä ennen. Mielenkiinnolla odotan, kääntyykö tää kaveri vielä tavalla tai toisella :)



Itse olen myös sitä mieltä, että jos ei käänny ja lääkäri "antaa luvan", niin alateitse voisin synnytystä yrittää. Onhan tuota ennekin pylly edellä maailmaan tultu. Neuvolantäti mennä viikolla totesikin, että mä en turhia tuosta perätilastakaan näköjään stressaa, ja mitäpä tuota turhaan, kun ei se mitään auttais kumminkaan ;)



t. Ope rv 36+