eilinen -Kadonneen jäljillä....

syntymäaikaa, tai osoitetiedot olivat salaisia.. todennäköisinä on että tiedät olivat salaisia.

mutta ehkä eksän sukunimi on muuttunut tai ei muistanut sitä tms. Tiedän nimittäin yhden vastaavan tapauksen, jossa ulkomaalainen isä oli yrittänyt löytää tyttärensä, ei ollutkaan niin helppoa.



Mutta oli kiva jakso.

Voisitko perustella.

Luuletko tosiaan että maistraatista luovutetaan ihmisten osoitetietoja noin vain kenelle sattuu?

Jos ei muista vaikka sotua niin annetaan kaikki Kyllikki-Kustaiden osoitteet ja yhteystiedot?



Tässä maassa pystyy katoamaan erittäin helposti. Postit voi laittaa tulemaan postilokeroon eikä niitä tietoja saa kuin viranomaiset. Voi asua ihan eri paikkakunnalla kuin mitä rekisteritiedot kertovat.

Ihana oli nähdä miten kovasti toi isä oli kaivannut tytärtään. Tytär tuntui olevan sellainen jalat maassa tyyppi ja onnellinen siitä yllätyksestä, että hänet hyväksyttiin suvun ja isän puolelta hienosti.



Minusta sen tytön mummon reaktio oli kaikista sydämeen käyvin.



Ihana jakso kaikkiaan. Mitenkähän tuolla Niinalla perheineen on yhteydenpito Marokon sukulaisiin ja isään/ vaariin Saksass käynnistynyt.



KAIKKEA HYVÄÄ HEILLE!

Voisitko perustella.

Luuletko tosiaan että maistraatista luovutetaan ihmisten osoitetietoja noin vain kenelle sattuu?

Jos ei muista vaikka sotua niin annetaan kaikki Kyllikki-Kustaiden osoitteet ja yhteystiedot?

Tässä maassa pystyy katoamaan erittäin helposti. Postit voi laittaa tulemaan postilokeroon eikä niitä tietoja saa kuin viranomaiset. Voi asua ihan eri paikkakunnalla kuin mitä rekisteritiedot kertovat.

Käyppä väestörekisterikeskuksen sivuilla, sinne tarvii paljon tietoja laittaa, kun muutamanpäivän sisään tulee sähköpostilla osoitetiedot.. maksullinen palvelu tosin. itse sain nimellä ja syntymävuodella osoitetiedot... on minusta aika helppoa..

Ja vaikka olisi postilokero, niin voihan sinne laittaa vaikka kirjeen menemään, nimellä kun sen postilokerokin on..

"Suomeen paluun jälkeen Niina ja isä ovat pitäneet yhteyttä puhelimitse lähes viikoittain. Kesällä Niina, hänen kaksivuotias poikansa Eetu ja Niinan miehen sisko tyttärensä kanssa matkustivat viikoksi Kölniin.



– Minulla oli silloin synttärit ja isä järjesti minulle juhlat, johon kutsui myös ystäviään. Kävimme myös lasten kanssa eläintarhassa ja kiertelimme muutenkin kaupunkia. Eetu tykkäsi kovasti papastaan ja oppi jo muutamia sanoja saksaakin.



Kamal on puolestaan tulossa maaliskuussa Suomeen. Myös Niinalla on matka suunnitteilla. Hän kaavailee lähtevänsä ensi talvena tapaamaan sukulaisiaan Marokkoon.



– Olen kirjoitellut sähköposteja serkkujeni kanssa. Aion kirjoittaa kirjeen myös isoäidilleni, joka odottelee minua käymään. Hän haluaisi, että muuttaisin sukunimenikin marokkolaiseksi, Niina nauraa"