G: Miksi osa ihmisistä ei tajua olevansa hyväosaisia?

muusta elämästä.



Ihmisellä on yleensäkin tyypillistä pitää omaa hyvää osaansa - missä tahansa asiassa - jotenkin omana ansionaan. Alitajuisena varmaan ajatus, "että jokainen saa ansionsa mukaan".

Tai ehkä enemmänkin on kyse siitä, että ihmiset usein kuvittelevat muiden elämän olevan samanlaista kuin omansa - siis riippumatta varallisuudesta.



Onhan täälläkin koko ajan kyselyitä, että miten jollain on varaa ostaa sitä tai tätä? Tai sitten toistepäin, että kai nyt kaikki voi hommata joka lapselle uudet haalarit tms. Kumpikin porukka yleensä vielä perustelee näkemystään ystäväpiirillään ;-)

tajua olevansa hyväosaisia.

Mutta ne ei vaan tajua, ei sitten millään ja valitettavasti kasvattavat samaan sokeuteen omat lapsensa.

ennenkuin sen menettävät... jotkut sitä ei koskaan menetäkkään.

vaikka en mistään sikarikkaasta suvusta olekaan. Mutta keskimääräistä paremmin meillä on asiat.



Mutta eihän sellaisesta voi puhua. Ylipäätään välttelen raha-asioista puhumista ystävien ja tuttavien kanssa, koska kukaan tuntemistani saman ikäluokan ihmisistä ei ole samassa tilanteessa kuin me.



Jotkut luulevat, että meillä on hirveästi lainaa, ja jos joku sellaista sanoo, en vain kommentoi asiaa millään tavalla.

minä myönän olevani hyvä osainen. Olen saanut syntyä monilapsisen pienviljelijä perheen esikoiseksi. Saan asua maalla isossa omakotitalossa kaukana kaupungin saasteista. Minulla on mies ja neljä täydellistä lasta.

Minun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olen. Minun ei tarvitse tehdä asioita koska koska toisetkin tekee. Minun ei tarvitse olla mukana kilpavarustelussa ja raahata väsyneitä lapsia hoitoon.

Meinaan siis sitä, et on moni muukin hyväosainen, vaikka ei oliskaan paljon rahaa ja hieno omakotitalo. Luen itseni hyväosaiseksi, koska mun ei tartte laskee senttejä saadakseni maitolitran. Eikä mun tartte miettiä ostanko maitoa vai leivän. Rahaa ei oo paljon, mutta sen verran et on varaa ruokaan. Ja jos tarttee, niin vaatteisiin kans. Olen hyväosainen koska minulla on rakastava ja kunnioittava puoliso, ystäviä ja niin oman kuin puolisonkin perheen kanssa välit.



Hyväosainen ei tiedä olevansa hyväosainen silloin, kun hänellä ei ole minkäänlaista kontrastia omaan elämäänsä. Eli ei tunne ketään toisenlaista elämää elävää. Kummasti sitä arvostaa omaa elämäänsä, kun kuulee ja tietää toisenlaisiakin kohtaloita.



Nii, ja monen mittapuun mukaan me ollaan muka köyhiä. Ja kun puhun ystäväpariskunnan kanssa, joilla on suuremmat tulot kuin meillä, niin he tienaavat mielestään liian vähän ja ovat muka pienituloisia. Me tienataan yhteensä vähemmän, mut meidän mielestä meillä menee hyvin. Olen tyytyväinen palkkaani.



Eli kyse on myös siitä, mihin tottuu. Olen tottunut saamaan vähän ja olen tottunut vähään. Olen tyytyväinen kun saan edes hiukan enemmän kuin vähän. :D

Minulla ei ole omaa asuntoa, työpaikkaa tai edes koulutusta. Elämä on heitellyt ja on ollut tilanteita, joissa ei voi itse valita suuntaansa. Silti koen että olen onnekas kun synnyin maahan, jossa voin (ainakin teoriassa) kävellä kaupungilla ilman pelkoa siitä että joku ryöstää/pahoinpitelee minut keskellä päivää, voin ostaa halvimmat mahdolliset ruokatarvikkeet ja olla varma että niissäkin pelaa jonkinlainen laaduntarkkailu, minulla on katto pääni päällä ja asuntoon tulee lämmin vesi 24/7.