Mitä ajatuksia sinussa herättää se fakta, että lapsessasi on anoppisi ja appesi geenejä?

herää uteliaisuus... mikä sai sinut tekemään muille tämän kysymyksen?



no, lapseni on kasvoiltaan mielestäni eniten minun näköinenn, tosin nenä taitaa tulla miehen kautta anopilta. ihan ok nenä, ei siinä mitään :) kerran tosin hätkähdin, kun lapsi oli jossain kulmassa hetken, välähdyksenomaisesti juuri isänsä äidin näköinen. mutta vain hetken.

.. siinä on omia geenejä. Sulla varmaan sama tilanne? Vanhemmat ovat ihania ihmisiä, mutta me nykypolvet olemme narsisteja omaan napaan tuijottajia.

musta olisi kamalaa ajatella, että lapsissamme olisi vain minun ja mieheni geenejä :-) kivempi ajatella,että heidän geeninsä ovat yhdistelmä isovanhempien geeneistä.



Appivanhempani ovat perusterveitä, heidän suvuissaan ei ole pahoja perinnöllisiä sairauksia. Molempien vanhemmat ovat eläneet vanhoiksi ja terveinä - appeni isä kuoli tapaturmaisesti 98-vuotiaana!



Appeni on hyvin älykäs, koulutukseltaan fil.tri. Anoppini on taas taiteellisesti lahjakas. Molemmat ystävällisiä, aktiivisia ihmisiä.

ettei ihan hirveesti niitä anopin pahimpia puolia saa ;) Kitisee ja narisee kaikesta koko ajan...

niistä vakavistakin perinnöllisistä sairauksista joita heillä on ollut. toivottavasti myöskään luonne ei periydy.

- ex-anoppi on osoittautunut alkoholisoituneeksi, ahdasmieliseksi ja tasapainottomaksi, joten en välttämättä haluaisi pitää häntä lasteni elämässä. Mitään en asialle kuitenkaan voi; ex-mies käy äitinsä luona lasten kanssa, vaikka se minua vituttaakin.

- ex-appea en koskaan tavannut; hylkäsi perheensä, alkoi juopotella, on kuulemani mukaan vähän eri sfääreissä nykyään kuin valtaväestö.



-> mielelläni repisin exän vanhempien geenit lapsistani irti, jos se olis mahdollista. Mutta kun ei ole.

Ollaankin miehen kanssa tehty vähän "sukututkimusta".

Miehen isä kuoli kymmenen vuotta ennenkuin tapasimme ja minun isäni pari vuotta ennen, eli olemme molemmat apettomia; tasapeli!

Muista sukujemme isovanhemmista ollaan kyselty vielä elossa olevilta, esim. mieheni äidinäidiltä sekä minun isänisältä.

joten ei herätä mitään tunteita tai ajatuksia. Anoppi siis ei ole mieheni biologinen äiti. Välillä kyllä mietityttää että mitä lapset on perineet miehen biologiselta äidiltä vaan kun ei stä tiedä niin ei siinä sitten mitään. Apen geenejä noissa kyllä on mutta eipä sekään sen kummempia herätä. Mukava ja järkevä mies appi on joten ihan kiva kun lapsissa on jotain heistä.



Musta on muuten hanaa että tyttäreni on kuin kopio isäni äidistä. Oli meinaan kaunis nainen ja todella kiva että tyttö on perinyt ulkonäkönsä häneltä eikä minulta.

Huolestuttaa, että tytöstä tulee anopin näköinen. Ei ole ikinä ollut mitenkään kaunis tai edes nätti. Nyt vauvalla on ihan samat piirteet kuin anopilla, suloinen pieni pallero, mutta entäs isompana...jep, pinnallista, myönnetään. ;)