Kun mies on köyhä...

anna sitten miehellesi määrärahaa sinun "lahjontaasi". :D

sun mies käy töissä?!

siis ihan oikeasti IKINÄ vara ostaa mitään. En oikein usko. Ehkä miehesi ei koe lahjoja tärkeäksi. Varmasti joskus esim jouluksi ja syntymäpäivälahjaksi on vara ostaa jotain pientä. Hopeakorut ovat aika edullisa ja varmasti pitäisit niitä tärkeinä tai kukat ja kortti. Ei se hinta vaan se että laittaa edes jotain pientä merkitsee paljon, toisin sanoen on yksi osoitus siitä että välittää ja rakastaa, Otapa miehesi kanssa puheeksi asia.



Itse en voisi kuvitellakaan että mies ei ostaisi tai muistaisi merkkipäivänä tai muuten.

Jollain tavalla tuntuu, että se on vaan niin jumiutunut ajatukseen köyhyydestä ja siitä, että mitään ei voi ostaa, että ei osaa edes ajatella lahjoja hankkivansa. Siitä on tullut sellainen elämäntapakysymys. Hyvin mielellään kyllä ottaa lahjoja vastaan multa.

siis ihan oikeasti IKINÄ vara ostaa mitään. En oikein usko. Ehkä miehesi ei koe lahjoja tärkeäksi. Varmasti joskus esim jouluksi ja syntymäpäivälahjaksi on vara ostaa jotain pientä. Hopeakorut ovat aika edullisa ja varmasti pitäisit niitä tärkeinä tai kukat ja kortti. Ei se hinta vaan se että laittaa edes jotain pientä merkitsee paljon, toisin sanoen on yksi osoitus siitä että välittää ja rakastaa, Otapa miehesi kanssa puheeksi asia. Itse en voisi kuvitellakaan että mies ei ostaisi tai muistaisi merkkipäivänä tai muuten.

ikinä ei ole ostanut mitään. Perustelee sillä, että hän ei ole ikinä lapsena saanut yhtään joululahjaa. Lestadiolaiset ja 15 lasta.

Ihan pepusta tollanen.



Sanot miehelles että tekee vaikka paperista kortin, ei kaikkea tarvitse euroilla näyttää, ajatus on tärkein.



Yhtenä vuotena me oltiin ihan pa ja sovittiin annetaan itse tehdyt joululahjat. Mä tein runotaulun, otin ihan a4 arkin ja siihen tekstasin rakkausrunon ja laitoin kauniin nauhan ympärille. Mies tykkäs kovasti kun vielä luin sen hänelle.



Nyt on vielä kukkia maassa, sitä voi poimia toiselle vaikka kimpun. Ei mene yhtään rahaa ja tulee hyvä mieli.



Anna miehellesi vinkkejä tälläisistä, jos ei sittenkään tajua, on ihan pepusta koko ukko.

saavuttamaan jotain...? Eka mieheni oli rahaton - kuten minä itsekin parikymppisenä. Yhdessä rakennettiin elämää, hankittiin lopulta tilava rivari johon mahduttiin hyvin 3 lapsen kanssa. Oli varaa matkustella ja elää suht normaalia elämää. Eipä mieheni olisi ikinä tuollaista elintasoa saavuttanut ilman minua, minä olin meistä se kunnianhimoisempi. Ja todella tein töitä jotta pienistä palkoista huolimatta saavutimme monta unelmaa. tosin lahjojaksi hänestä ei koskaan ollut. Kun erosimme, oli kummallakin varaa omaan asuntoon.



Toinen mieheni oli samoin - eri syistä tosin - varaton kun aloitimme yhdessä. Olen tukenut häntä kaikki nämä vuodet niin ammatillisesti kuin yhteisissä haaveissammekin ja olemme saavuttaneet todella paljon. Hän antaisi minulle vaikka kuun taivaalta jos suinkin on varaa. En tosin kaipaa koruja enkä lahjoja enää - minulle tärkeämpiä on yhteiset hetket hänen ja perheen kanssa.



Mitähän yritän sanoa... olet kovin katkera miehesi köyhyydestä mutta teetkö mitään sen eteen että hän pääsisi siitä pois eikä aina tuntisi huonommuutta sinuun verrattuna?

Tukenut rahallisesti ja ajallisesti erilaisia koulutusvaihtoehtoja etsittäessä. Käytännöllisesti katsoen olen mahdollistanut hänelle kaiken. Ja aina valtavalla optimismilla ja tsemppauksella mukana erilaisissa yrityksissä... kunnes taas havaitaan, että mikään niistä ei onnistu.

Kovasti väsynyt olen, ja turhautunut. Eikä se raha tässä edes ole pääasia, vaan se asetelma, että mies on kuin yksi lapsi lisää tässä kuviossa ja minä olen täydellisesti vastuussa aivan kaikesta. :(

saavuttamaan jotain...? Eka mieheni oli rahaton - kuten minä itsekin parikymppisenä. Yhdessä rakennettiin elämää, hankittiin lopulta tilava rivari johon mahduttiin hyvin 3 lapsen kanssa. Oli varaa matkustella ja elää suht normaalia elämää. Eipä mieheni olisi ikinä tuollaista elintasoa saavuttanut ilman minua, minä olin meistä se kunnianhimoisempi. Ja todella tein töitä jotta pienistä palkoista huolimatta saavutimme monta unelmaa. tosin lahjojaksi hänestä ei koskaan ollut. Kun erosimme, oli kummallakin varaa omaan asuntoon. Toinen mieheni oli samoin - eri syistä tosin - varaton kun aloitimme yhdessä. Olen tukenut häntä kaikki nämä vuodet niin ammatillisesti kuin yhteisissä haaveissammekin ja olemme saavuttaneet todella paljon. Hän antaisi minulle vaikka kuun taivaalta jos suinkin on varaa. En tosin kaipaa koruja enkä lahjoja enää - minulle tärkeämpiä on yhteiset hetket hänen ja perheen kanssa. Mitähän yritän sanoa... olet kovin katkera miehesi köyhyydestä mutta teetkö mitään sen eteen että hän pääsisi siitä pois eikä aina tuntisi huonommuutta sinuun verrattuna?

Tuli tuosta lahja-ketjusta mieleen... Vaikka tämä asia ei elämääni hallitsekaan, niin täytyy sanoa, että välillä on katkera fiilis siitä että mieheni on niin kerta kaikkisen köyhä. En ole häneltä koskaan saanut mitään lahjoja. (Kerran tai pari kai olen saanut kirpparilta ostetun kirjan). Hänellä ei myöskään ole varaa ostaa itselleen vaatteita, vaan minä joudun omista (pienistä!) tuloistani nekin hankkimaan. Tulen perheestä, jossa on aina tykätty antaa lahjoja ja yllätyksiä. Siksi mielelläni hankin miehelleni aina kivoja juttuja merkkipäivinä ja muutenkin. Mutta itse en siis saa koskaan mitään. Siis ikinä. Mitään. Keskimäärin yritän olla ajattelematta asiaa, mutta joskus iskee katkeruus ja sellainen tunne, että en ole minkään arvoinen. Minäkin haluaisin, että mies joskus vaikka muistaisi jollain kauniilla jutulla, korulla tai kukilla.

Mulle on aivan sama onko mies rutiköyhä tai upporikas jos hän kohtelee minua hyvin. Lahjat on aivan yks hailee jos on kokenut henkistä- ja fyysistä väkivaltaa.

liitossa edes olisi. Ja niin ankeetako elämän pitää olla, että jos vaan mies ei pidä nyrkin ja hellan välissä, niin pitää olla hiljaa ja tyytyväinen?!

Eleletkö kenties toissa vuosisadalla, vai?

Hienoa kuulla, että on olemassa sellaisiakin naisia jotka haluavat tukea miestään. Elää yhdessä miehen kanssa, yhteistä elämää, eikä elämää miehen avulla. Kerro lisää itsestäsi, millainen olet, mitä teet työksesi, mitä harrastat

kyselee mies, joka mielellään löytäisi kaltaisesi naisen

saavuttamaan jotain...? Eka mieheni oli rahaton - kuten minä itsekin parikymppisenä. Yhdessä rakennettiin elämää, hankittiin lopulta tilava rivari johon mahduttiin hyvin 3 lapsen kanssa. Oli varaa matkustella ja elää suht normaalia elämää. Eipä mieheni olisi ikinä tuollaista elintasoa saavuttanut ilman minua, minä olin meistä se kunnianhimoisempi. Ja todella tein töitä jotta pienistä palkoista huolimatta saavutimme monta unelmaa. tosin lahjojaksi hänestä ei koskaan ollut. Kun erosimme, oli kummallakin varaa omaan asuntoon.

Toinen mieheni oli samoin - eri syistä tosin - varaton kun aloitimme yhdessä. Olen tukenut häntä kaikki nämä vuodet niin ammatillisesti kuin yhteisissä haaveissammekin ja olemme saavuttaneet todella paljon. Hän antaisi minulle vaikka kuun taivaalta jos suinkin on varaa. En tosin kaipaa koruja enkä lahjoja enää - minulle tärkeämpiä on yhteiset hetket hänen ja perheen kanssa.

Mitähän yritän sanoa... olet kovin katkera miehesi köyhyydestä mutta teetkö mitään sen eteen että hän pääsisi siitä pois eikä aina tuntisi huonommuutta sinuun verrattuna?

puolestasi! Jos toisessa ei yhtään ole yritystä eikä ns potentiaalia niin vaikea sitä on tyhjästä tehdä. Nyt vasta luin että miehesi on myös sairas ja siksikin pois töistä. Pystyisikö tai haluaisiko hän "lahjoittaa" sinulle edes panostaan kotitöistä? Mun mieheni mm tekee ruuat arkisin jos on kotitoimistolla, hoitaa nuorimmaisen kouluun ja pois sekä järjestää mielellään usein ruokajuhlia ystävillemme jolloin myös tekee ruuat - minäkin saan tulla valmiiseen pöytään:)



Mistäkö kaltaisiani naisia löytää, joku kysyi. No, kun suhde perustuu molemminpuoliseen rakkauteen ja arvostukseen syntyy tilanne jolloin kumpikin haluaa edesauttaa toisen menestystä ja mielihyvää - on se ammatillista tai mitä tahansa. Jos kumppanilla on hyvä olla, se heijastuu myös minuun ja meidän yhdessäoloomme. Tulee "kisa" jossa kumpikin haluaa tehdä hyvää toiselle, hinnalla tai tavalla ei ole väliä. Toisessa liitossani tämä on ihanasti toteutunut:D

puolestasi! Jos toisessa ei yhtään ole yritystä eikä ns potentiaalia niin vaikea sitä on tyhjästä tehdä. Nyt vasta luin että miehesi on myös sairas ja siksikin pois töistä. Pystyisikö tai haluaisiko hän "lahjoittaa" sinulle edes panostaan kotitöistä? Mun mieheni mm tekee ruuat arkisin jos on kotitoimistolla, hoitaa nuorimmaisen kouluun ja pois sekä järjestää mielellään usein ruokajuhlia ystävillemme jolloin myös tekee ruuat - minäkin saan tulla valmiiseen pöytään:)



Mistäkö kaltaisiani naisia löytää, joku kysyi. No, kun suhde perustuu molemminpuoliseen rakkauteen ja arvostukseen syntyy tilanne jolloin kumpikin haluaa edesauttaa toisen menestystä ja mielihyvää - on se ammatillista tai mitä tahansa. Jos kumppanilla on hyvä olla, se heijastuu myös minuun ja meidän yhdessäoloomme. Tulee "kisa" jossa kumpikin haluaa tehdä hyvää toiselle, hinnalla tai tavalla ei ole väliä. Toisessa liitossani tämä on ihanasti toteutunut:D



8

Heidän ei tarvitse päteä koulutuksilla tai rahalla.

Ps. olen todellinen kermaperse sain eilen satsin takamukseeni

että miehesi on köyhä. Siis ajatteletteko todella noin vaikka teillä on yhteinen perhe? Varmasti rankkaa miehellesi jos sinulla on asenne että koska hän ei ole töissä hän on köyhä kun taas sinä et. Minä en ikinä voisi kyllä asennoitua noin, sori vaan ap mutta minusta tosi itsekästä.



Meillä molemmat on yhtä köyhiä tai miten vaan, mutta kaikki tulot ovat yhteisiä. Meistä itsestään selvää kun on lapsiakin yhdessä, suurin osa menoista on yhteisiä. Kummankin tilille tulee rahaa ja jos toiselta loppuu toinen siirtää.



Minäkään en miehenäsi haluaisi lahjoa sinua:( Sairaus on jo tarpeeksi ikävää, saati sitten jos toinen suhtautuu kuin loiseen.

että miehesi on köyhä. Siis ajatteletteko todella noin vaikka teillä on yhteinen perhe? Varmasti rankkaa miehellesi jos sinulla on asenne että koska hän ei ole töissä hän on köyhä kun taas sinä et. Minä en ikinä voisi kyllä asennoitua noin, sori vaan ap mutta minusta tosi itsekästä. Meillä molemmat on yhtä köyhiä tai miten vaan, mutta kaikki tulot ovat yhteisiä. Meistä itsestään selvää kun on lapsiakin yhdessä, suurin osa menoista on yhteisiä. Kummankin tilille tulee rahaa ja jos toiselta loppuu toinen siirtää. Minäkään en miehenäsi haluaisi lahjoa sinua:( Sairaus on jo tarpeeksi ikävää, saati sitten jos toinen suhtautuu kuin loiseen.

Ja tuo onkin juuri se toinen puoli asiasta. Mutta, mutta. Kun on jo kymmenen vuotta tällaista taivalta takana, ja jatkuvasti vastuu painaa päälle, niin tulee välillä mieleen se ilkeämpikin ja itsekkäämpikin tapa ajatella...

t. ap

että miehesi on köyhä. Siis ajatteletteko todella noin vaikka teillä on yhteinen perhe? Varmasti rankkaa miehellesi jos sinulla on asenne että koska hän ei ole töissä hän on köyhä kun taas sinä et. Minä en ikinä voisi kyllä asennoitua noin, sori vaan ap mutta minusta tosi itsekästä. Meillä molemmat on yhtä köyhiä tai miten vaan, mutta kaikki tulot ovat yhteisiä. Meistä itsestään selvää kun on lapsiakin yhdessä, suurin osa menoista on yhteisiä. Kummankin tilille tulee rahaa ja jos toiselta loppuu toinen siirtää. Minäkään en miehenäsi haluaisi lahjoa sinua:( Sairaus on jo tarpeeksi ikävää, saati sitten jos toinen suhtautuu kuin loiseen.

takana, mutta näyttää siltä, että saan elättää vastaisuudessakin sekä lapsen että miehen. Toinen lapsikin olisi ihana, mutta en tiedä, onko varaa. Mies ei näe, että taloudellinen apu on tarpeellista hänen osaltaan, koska minun palkallani on varaa kaikkeen. Ja jos olisimme köyhempiä, sekin sopisi hänelle. Ei siis aio mennä töihin. Sen sijaan hän tekee kotona kotityöt ja ruokaa. Välillä tuntuu tyhmältä olla ainoa, joka joutuu tekemään työtä, välillä se unohtuu, ja elämä jatkuu...