Lue keskustelun säännöt.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
07.09.2009 |
Meillä on hyvin tempperamenttinen lapsi. Raivoaminen alkaa milloin mistäkin. Itse perustelen aina lapselle miksi niin ei saa tehdä ja raivarin alettua pidän sylissä. Aina lapsi ei halua heti syliin mutta yleensä pahimman mennessä ohi, istuu mielellään siinä.
Mies taas räyhää lapselle ja menee samalle tasolle, ei perustele kantaa eikä ota varsinkaan syliin. Saattaa vain viedä lapsen vaikka sohvalle mutta ei edes yritä lohduttaa. Pahimmassa tapauksessa antaa jopa luunapin. Nyt on todella tullut mitta täyteen miehen kanssa. Olen yrittänyt siitä puhua mutta aina vain sama jatkuu uudelleen.
Mitä voin siis asialle tehdä? Voiko neuvolaan mennä puhumaan asiasta? Mies ei usko että minun toiminta olisi oikein vaan alkaa luettelemaan asioita mitä hän tekee lapsen kanssa ja mitä minä en. Eikö lapsi kuitenkin tarvitse aikuisen tukea ja turvaa raivokohtauksissa eikä niin että hänet jätetään yksin johonkin huutamaan ilman perustelua?
Kommentit (4)
Miehen käytös on todella ahdistavaa vaikka osaa olla myös hyvä isä mutta uhmatilanteissa ei osaa käyttäytyä yhtään.
Huomenna varaan ajan neuvolaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotiaalle turha perustella mitään, sanotaan vain kuinka asia on ja lapsesta riippuu onko parempi antaa olla rauhassa vai pitää sylissä. 6-vuotiaalle jo kannataa perustellakin asiat, mutta ei raivokohtauksen aikana. ja 6-vuotias raivoaja sylissä ei välttämättä ole kovin miellyttävä kokemus, kyllä se pärjää siinä sohvallakin huutonsa ajan.
Ja se on totta että silloin kun se raivari on päällä niin perustelut menevät kuuroille korville mutta pahimman raivon laantuessa lapsi jo hyvinkin kuuntelee.
Eilen mies teki esim niin että ulkona oli tullut lapselle jostain raivari; mies avasi ulko-oven, jätti lapsen siihen huutamaan, sulki ulko-oven ja häipyi. Joskus on kieltämättä itselläkin hermot pinnassa että on hetkeksi vain mentävä nurkan taakse laskemaan sataan ja sen jälkeen jatkaa rauhoittelua, mutta ei se ainekaan mielestäni lisää lapsen turvallisuuden tunnetta jos asiaa ei millään tavalla hoideta loppuun.
ap
lapsen satuttaminen on paitsi todella väärin myös laitonta ja sinun on ehdottomasti puututtava siihen.
Ja lapsi tosiaankin tarvitsee apua tunteidensa käsittelyssä ja hallinnassa. Raivokohtaus on todella ahdistava kokemus lapselle.
Kannattaa lukea Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti.