Taitaa olla hermoromahdus lähellä :(
En jaksaisi enää siivota, kuunnella tota vikisevää lasta, en jaksa syödä, en nuku enää melkein ollenkaan.
Aamu kun tulee niin lapselle jotain ruokaa lautaselle ja videot, pitkin päivää ruokaa mikroon ja sitä lapselle, senku sotkee lelut koko asuntoon, en jaksa siivota.
Kauppaan mennään vain kun on ihan pakko.
Yhtään puhdasta lautasta ei ole kaapissa, pitäisi tiskata. Ei jaksa eikä huvita!!
1h58min niin lapsi menee nukkumaan ja itse pääsen rauhassa makaamaan sohvalle.
En vaan jaksa enää mitään!!
Kommentit (11)
Milloin olet ollut viimeksi omissa harrastuksissa tai tyttöjen illassa?
Pääsetkö kuinka usein viikossa tai kuukaudessa omille asioillesi, ilman lasta?
osapäiväisenä. Sitten voikin tulla makaamaan 5h kotiin ihan rauhassa. Ei huvita nähä tuttuja, kyselevät kuulumisia ja ei ole mitään kerrottavaa.
Yöt menee valvoessa, rintaa puristaa ja itkettää :(
Miksi minulle kävi näin?!?
ap
Ota tyttö mukaan ja lähde kaupungille, luotoon tai museoon. Käykää ulkona syömässä (tai piknikillä) ja vaikka vaateostoksilla. Viettäkää vaikka yksi päivä täysin äidin ehdoilla toinen päivä lapsen ehdoilla (mutta kodin ulkopuolella). Sen jälkeen jaksat varmasti taas paremmin aloittaa sen kodin siivouksenkin :)
Siis oikeesti, mieti vähän! JOs ihminen on aivan loppu, niin se ei jaksa edes ajatella mitään museoita tai piknikkejä. Se ei jaksa kun just ja just raahautua sohvalta vessaan ja jääkaapin kautta sohvalle.
Ulkona syömässä ja vaateostoksilla....BUAAAHHAA!! Anna mun nauraa....
Mut hei ap, ihan varmaan helpottaa, kun saat lapsen hoitoon ja todella MAKAAT ekan kuukauden vaan ne 5 h. Sillä tavalla ne voimat pikkuhiljaa palaa, ja jaksat pikkuhiljaa jo ajatella jotakin.
Mä olen ollut aivan samassa jamassa, kun EI JAKSA pikkurilliä nostaa, ei jaksa soittaa kenellekään, ei jaksa vastata kun joku soittaa, koska ei jaksa kerta kaikkiaan puhua yhtään ylimääräistä sanaa. Ei jaksa kun roskiksen viedä joskus kun on pakko, ja äkkiä sisään. Ruokaa lapselle vain just sen verran et se ei nälkään kuole. Siivousta ei jaksa edes ajatella, ihan sama.
Tsemppiä ja jaksamista, kyllä toi helpottaa, joskus!
Ap:n teksti kuulostaa arkeen, vaativaan lapseen ja mieheen (?) väsähtäneen kotiäidin kirjoittamalta. Ei sitä heti tartte olla masennuslääkkeitä popsimassa, kun laiskottaa. Kyllähän ap jaksaa roikkua tällä palstallakin, joten ihan pohjalla hän ei voi olla. Kyllä me av-laiset sen verran piristäviä ollaan!
jokapäiväistä niin on syytä huolestua.
JA EI NE PILLERIT OLE VASTAUS KAIKKEEN! Ne ei poista ongelmaa vaan sen oireet.
Kyselet 7:ssa ap miks sulle kävi näin.Onko sulle sitten sattunut jotain ? Ootko just eronnut tai jotain muuta joka vie mielialasi maahan ja unet pois.
Mua ei lapset itketä mut muut huolet, talous, ongelmat parisuhteessa, ystävien puute. Sulla on siis ystäviä, jotka soittelee. pyydä siivoustalkoisiin!
Mene lääkäriin ja selosta siellä miltä susta tuntuu. Voisit hakea lapselle jotain puolipäiväpaikkaa päiväkodistakin, jos et jaksa yhtään huomioida häntä. Lääkäriltä voit saada lausunnon, jonka voi antaa päiväkotiin sitä varten, jos paikkoja joutuu jonottamaan.