Kaipaan täältä maalta kaupunkiin!

miten tänne sopeutuu?

Itse mietin toisinaan, että maalla olisi mukavaa kun lapset saisivat vaellella metsissä, käydä ratsastelemassa luonnossa ja elää "vapaata elämää". Kyllä, tiedän, minulla on ehkä hieman romanttinen käsitys maalaiselämästä. Johtuu kaiketi siitä, että olen elämässäni viettänyt korkeintaan viikon mittaisia maalaiselämä jaksoja ja ne ovat tapahtuneet mökeillä.



Sitten alan miettiä sitä mistä kaikesta joutuisin luopumaan. Täällä on kuitenkin kavereita, asutaan rauhallisella alueella, jossa puistoja ja jopa metsääkin. Tulisin ehkä hulluksi, jos tietäisin, että Helsinkiin on 500 kilometriä matkaa.



Tämä on vain oma ajatukseni! Älkää hermostuko. Olen kaupunkilainen. Ymmärrän hyvin, että täällä asuminen ei sovi kaikille ja joku toinen kärsisi kaikesta täällä.



Tsemppiä ap:lle.

Ei tosin haluta ylipäätään kauas Helsingistä, max 50-60km, mutta silti...

Lähteä vai jäädä? Puolensa ja puolensa...

Jos takaisin kaupunkiin, kuinka kerron sen lapsille, jotka ovat ikänsä täällä asuneet ja nauttivat.



Pelkään kuitenkin, että asettuminen kaupunkiin voisis ajan mittaan alkaa ahdistaa ja pohdinta siitä ,tuliko tehtyä oikein, kalvaa...

Lohdutan sua että kestää noin pari vuotta sopeutua. Kannattaa osallistua kaikkeen mahdolliseen mitä siellä on tarjolla. Liity vaikka MLL:n toimintaan, Marttoihin, seurakunnan toimintaan, mihin ikinä tunnet pienintäkään vetoa. Sillä tavalla saa ystäviä, ja alkaa juurtua paikkaan. Koska aika paljon se on verkostoista kiinni, missä viihtyy. Me lähdettiin maalta pois juuri yksinäisyyden takia, muutettiin pikkukaupunkiin. Täällä sitten joutuu kuuntelemaan jatkuvaa mopojen pörinää ja varjelemaan lapsia autoilta. Kaikissa on puolensa... meillä ei kyllä ollut siellä maalla mitään kovin ihanaa taloa ja ympäristö oli ruotsinkielinen, joten emme kokeneet sitä koskaan ihan omaksemme.



Valaistusvinkkinä kerron, että mä kävin maalla lenkillä otsalampun ja huomioliivin kanssa. Muuten ei olis kyllä erottanut syyspimeillä, missä tienreuna on : )

on selvää, etteivät he viihdy siellä kovin pitkään. Tulee opiskelut jne. Sitten ne lähtevät sinne Helsinkiin ja jään nuolemaan näppejäni johonkin Tanhualle ;D



Työpaikat on kaupungeissa ja nuori aikuinen kyllä valitsee mielummin suuren/suurehkon kaupungin kuin pienen kylän. Karua, mutta totta.

Mä olen asunut maalla ja oman kokemuksen mukaan on jo valtava plussa se, että lapsilla on hoitopaikat ja toivottavasti kaveritkin kävelymatkan päässä.



Minulla on maalla ollessani sellainen ahdistunut tunnelma, että jotenkin elämä menee ohitse. Kaupungissa tuntuu siltä, että mahdollisuudet ovat rajattomat, voi tehdä mitä vain jos siltä tuntuu. Jos olisin luontoihminen, niin varmaan ajattelisin hyvin eri lailla. Vaan kun en ole.

Huomasinpa huonoon aikaan tän ketjun. Ollaan kuun lopussa muuttamassa kaupungista parin tuhannen ihmisen kylään, maalle siis, mutta ei kuitenkaan maaseudulle. Ja vaikka olen mielelläni muuttamassa, mietin itsekin tulenko kaipaamaan kaupunkia.



Tosin oltiin miehen kanssa kumpikin ahdistuneita ja stressaantuneita kaupungissa. Nyt päästään järven rannalle ja luonnon ääreen. Mutta elokuviin tai kahvilaan lähtö ei enää noin vain onnistukaan...



Kai maalla asumisessa hyviäkin puolia on?!

Itse olen päättänyt, että sellaiseen paikkaan en lähde asumaan, missä ei katuvaloja ole.

Nyt asutaan pikkukaupungissa (20000 asukasta) ison kaupungin kupeessa, ja haaveeni on muuttaa tuon ison kaupungin keskustaan kunhan lapset ovat poissa kotoa.