Miten miehenne lohduttaa teitä tai miten pyytää anteeksi?

Mun mieheltä puuttuu empatiakyky kokonaan.



Esimerkki parin tunnin takaa: ollaan harkittu isomman asunnon ostoa ja yks kaks mies ilmoittikin keskiviikkona, että harkitsee avioeroa (sen mielestä meillä ei ole enää mitään yhteistä paitsi lapset). Ollaan nyt puhuttu asiasta joka päivä ja oon tähän asti tukahduttanut pahan mielen. Äsken lasta nukuttaessa murruin ja itkin kunnon itkut. Mies sitten ihmetteli, että mistäs sulla paha olo on?!? Sanoin että niin mistähän johtuu, muttei tajunnut.



Mä en ymmärrä mistä tollaisia ihmisiä syntyy. Mun mielestä empatiakyky on ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia. Kahdentoista vuoden aikana mun mies on lohduttanut mua kerran, kun kissa kuoli.

tää nykyinen, niin rakas ja paras kaikist kun onkin, niin aika harvoin osaa lohduttaa, kun tarve on. Lohduttaessaan paijaa, halii ja rapsuttaa, se kyllä riittää mulle. Harvemmin osaa mitään kummempia sanoa, ja sanoo senkin.



Anteeksi pyytää, jos on itse ollut kohtuuton ja aloittanut riidan. Tämä tapahtuu yleensä kaavalla "No, anteeks, mutku..." Ei ole mikään "kaikesta mahdollisesta anteekspyytelijä", joka on hyvä, sillä en sellaisesta piirteestä pidäkään.

ei hän lohduta, kääntää vain selkänsä ja menee muualle. hän ei kuulemma vaan osaa suhtautua muhun kun mä tarvitsisin lohdutusta...



anteeksi pyytää kaikkea muuta paitsi niitä asioita, joita pitäisi. "anteeks ku istun tässä sohvalla" ja mitä kaikkea mahdollista, jotka ny ihan oikeesti on mulle ihan yks pirun hailee, mutta jos pitäisi pyytää anteeksi jotakin, ni sitä ei kyllä kuulu.



oon yrittänyt tätä asiaa miehen kanssa puhua ja käsitellä, ja selittää että lastenkin takia tuommoiseen pitäisi alkaa vähän puuttua - ne kun katsoo mallia hänestä (niin kai tosin mustakin, ja mä sentään ainakin mielestäni toimin päinvastoin ku mies). ei vaan tunnu silti tajuavan.