Voitteko sanoa minulle jotain, mikä lopettaisi tämän

Onko sulla joku psyykkinen ongelma? Kompensoit rakkaudettomuutta tavaroilla?



Tyhjää...

Tyhjä sisältä? luuletko, että se tavaramäärä tuo jotain sisältöä sun elämään?



Vai yritäkö peittää jonkun kielletyn tunteen osteluun?

Onneksi sain luottokorttivelat maksettua, mutta nyt täytyy tulla stoppi. Kortti kahtia vaan.



ap

Ostelen tosi paljon lasten vaatteita, leluja lapsille (älytöntä, koska sit lapset kinuaa koko ajan lisää), iittalan astioita, lankoja, mistä milloinkin innostun ja mitä sattuu halvalla (siis laatutavaroita alennuksella) saamaan. kaikki tietyt kaupat on pakko kiertää lapi esim kerran viikossa, josko olis tullut uusia aletuotteita.



Itekin olen miettinyt että kompensoin sillä jotain muuta ahdistusta, mutta kun en tiedä mikä se muu on jota pitäis muuttaa.

täytän jotain henkistä tyhjiötä elämässäni, hellin itseäni, puran raivoa, muita tunteita, ahdistavia tilanteita ja uskomatonta kyllä: taloudellisen tilanteen ollessa tiukka on pakko päästä jotenkin lohduttamaan itseään.Tälle pitää laatia ihan oma tautiluokituksensa!

mitä huonommin menee taloudellisesti, sitä enemmän törsään turhaan. Sitten kun ymmärrän, ettei rahat riitä uusien iittalikippojen ja marirytkyjen ostelyyn niin mitä sitten teenkään! Lopetan kyllä materian ´hamstraamisen mutta hemmottelen itseäni ihanilla kakkukahveilla kalliissa kahviloissa ja muuta ''suhteellisen edullista'' mutta loppupeleissä sairaan kallista. Mm. tänään päätin lopettaa yritystoimintani kannattamattomana (sairaus estää täypäiväisen työskentelyn) ja päätin ryhtyä säästökuurille. Lohdukkeeksi ostin idioottina dieselin farkun, 90€ paidan 45 € ja kävin ulkona syömässä 24 €. nyt vituttaa ja ahdistaa!

Nimenomaan oikein mietin pitkän listan tavaroita, joita muka tarvitsen ja pistin haisemaan.



50 000 euron terapia, mutta auttoi.



Kotona on aivan kaikkea sitruspuristimesta imurirobottiin ja kahden vuoden hiustenhoitotuotteisiin, eikä olo muuttunut miksikään. On siis ihan yhtä paska. Mutta nyt voin kulkea kaupoissa ja katsella ilman minkäänlaista osteluhimoa.