Mielialalääkkeistä
Söin ensin vuoden verran mielialalääkkeitä synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Olin vuoden verran ilman, ja sitten taas turvauduin niihin toisentyyppisten masennusoireiden ilmaannuttua. Söin taas vuoden.
Nyt jätin lääkkeet alkuvuodesta pois. Elämä on mennyt ihan hyvin, olen vähän herkempi kaikin puolin, mutta olo hyvä.
Vuoden alussa tuli yksi suuri stressitekijä, joka on vähentynyt, Mutta nyt on tullut iso parisuhdekriisi ja välillä pelkään, että miten pärjään ilman lääkkeitä. Olo on ollut olosuhteisiin nähden hyvä, epätoivoinen en ole, mutta surullinen ja välillä pelkään mitä tulevaisuus tuo.
Kysynkin nyt, että voiko olla jotain haittaa minulle, että venkslaan näiden lääkkeiden kanssa. (Mieluummin tietenkin olisin ilman.) Pitäisikö mun nyt varmuuden vuoksi niihin turvautua vai yrittää vielä ilman ja ottaa sitten jos epätoivo nostaa päätään?
Kommentit (12)
ahdistuksesta on muuttaa suhtautuminen siihen ihan täysin. Itsellä on kokemusta parantuneesta/parantumassa olevasta ahdistuneisuushäiriöstä ja onneksi lääkkeet ei koskaan toimineet. Tai toimivat, Opamoxilla sai ahdistuksen pieneksi hetkeksi pois, mutta sitä lääkärit ei tietysti suostuneet määräämään kuin lyhyiksi ajoiksi ja mielialalääkkeet on ensisijaisia.
Koulupsykiatrialla tuntuu olevan se menetelmä, että ensin lääkitään ahdistus pois (eli turrutetaan psyyke) ja sitten ruvetaan keinotekoisesti pohdiskelemaan järjellä että mikähän minua nyt voisi ahdistaa. Kun oikeasti vastaus löytyy sieltä ahdistuksesta! Sama kun ihminen pumpattais täyteen morfiinia niin ettei tunne mitään ja sitten lääkäri rupeaisi tunnustelemaan että niin mihin teitä koskikaan? Koettakaas nyt muistella.
Ahdistus on oikeassa! Sitä pitää ruveta kuuntelemaan että mitä asiaa sillä on. Aluksi se on ihan hirveää ja pelottavaa ja joutuu kokemaan tosi rankkoja tunteita ja hetkiä, mutta työ helpottu koko ajan, ja nyt osaan jo arvostaa ahdistusta, vaikka se pahalta tuntuukin. On opeteltava ajattelemaan että ahdistus ei voi tehdä pahaa. Sitä voi opetella sietämään. Silloin asiat rupeaa tulemaan esiin ahdistuksen takaa, ne on siellä piilossa.
tuohon venkslaamiseen. Söin keväällä muutaman kuukauden, lopetin sitten taas. Syynä se, että aloin niin lihoa ja menetin totaalisesti seksihalut. Yritän selvitä ilman, kun olo ei ole helvetillisen paha. Ja jos joku ahdistuskohtaus tulee (ahdistukseen syönyt siis lääkkeita), niin otan vaikka satunnasesti yhden temestan tms.
aloittamaan uudestaan. Mitäs jos kokeilisit vähän pidempää jaksoa.
seksihalut ja lopetit lääkkeen käytön..no onko masentuneena nyt sit seksi kivaa ja haluuaako sitä etes kun on paha olo?
nin en ole kärsinyt masennuksesta vaan ahdistuksesta. Kaksi eri asiaa. Ahdistuskohtauksiin ja pelkotiloihin otan satunnaisesti rauhoittavan. Eli parempi nyt olla ilman lääkettä. Jos muutosta tapahtuu ja lamaannun totaalisesti, niin aloitan kuurin taasen.
että on seksi nyt kivaa. Yhtenä stressin lisääjänä kun oli sekin, että teki mieli haluta, mutta ei halunnut jne..
juttu kuin masennus. Jos et ole masentunut et tarvitse masennuslääkkeitä vaan aina kun on sietämätöntä ahdistusta niin ota rauhoittava.
Kerroin itsestäni. Se kakkonen :-)
Ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan masennuslääkkeillä. Samoin paniikkihäiriötä. Ahdistuneisuushäiriö on pahimmillaan koko ajan päällä oleva pahaolo.
hoidetaan masennuslääkkeillä. Minulla (kakkonen) tämä ahdistus ei kuitenkaan ole koko ajan päällä oleva tila vaan tulee ajoittain, kuin joku heittäisi mustan viitan niskaan. Koska pärjään satunnaisilla rauhoittavilla tällä hetkellä, niin koen, että en "turhaan" tumppaa itseeni koko aikaa lääkkeitä..
Asiat tärkeysjärjestykseen..saakelin seksin takia jätetään lääkekuurit syömättä. Kuollaan sit vaikka mutta seksiä SEKSIÄ sitä on saatava.
Kun et tarkemmin tiedä olotilaani, niin älä ala moralisoida yms. Seksi ei ole minulle henki eikä elämä, kunhan senkin mainitsin. Punnitsin vaihtoehtoja: joko ajoittainen paha olo, jonka saan jollain napilla pois sekä liikkumall, saunomalla tms tai sitten jatkuva lääkitys, joka tekee olon turraksi (toki levolliseksi), lihottaa vie seksihalut(kin). Valitsin nyt tuon lääkkettömän vaihtoehdon ja yritän totutella elämään näin.