Onko työkaverit ystäviäsi ?

Nyt olen ollut kotona noin neljä vuotta.

Teen työtäni useimmiten yksin ja työkaverit ovat luokkaa hyvänpäiväntuttuja. Joskus on jotain siviiliasioitakin ollut joidenkin kanssa niin että ollaan nähty vapaa-ajallakin, mutta eivät hekään ystäväasteella ole.

alle 20 henkilön yhteisö, joten kyllä sitä melkoisen läheiseksi on tultu. Mutta vapaa-ajalla tekemisissä olen vain yhden kanssa, jos sillä ystävyys mitataan. Mutta monen muunkin kanssa tulee haasteltua hyvinkin henkilökohtaisia asioita, vaikka erilaisia ja eri-ikäisiä ollaankin. Aikamoinen rikkaus elämään tuo työmaailma, kun niin erilaisten ihmisten kanssa tavallaan "joutuu" tulemaan juttuun. Oppii kaikenlaista suvaitsevaisuudesta ja tavoista toimia.

Ei sieltä yhtään ystävää jäänyt. Ei siellä kyllä ollutkaan ketään, kenessä olisi ollut ainesta. Työkaverit oli lähinnä vanhempia ihmisiä. Pari nuorempaa miestä kyllä oli, mutta sen verran vähän olin niiden kanssa tekemisissä, ettei paljon muuta kuin moikkailtiin.



Mutta kyllä jossain toisessa työpaikassa voisi mun alalla olla ihan toisenlainen henki ja vaikka kaikki tekijät samaa sukupolveakin.

ja jokaisesta aiemmasta työpaikasta on jäänyt ainakin yksi pysyvä ystävyyssuhde

olen saanut ystäviä ja jopa elämänkumppanin :)

meillä on neljän mimmin poppoo, kokoonnutaan 2 krt vuodessa vähintään. Nykyisessä ei.

Ja neljä kaveria.

Mutta kun jäin äitiyslomalle ei ystäviä ollutkaan. Itse kyllä pidin yhteyttä, mutta kun se oli vain yksipuolista niin en sitten jaksanut minäkään.

kaikki siellä on jollain tapaa ystäviä, jotkut läheisempiä kuin toiset.

Yhden kanssa oon todella läheinen ja voin puhua hänelle mistä vain. On mun sielunveli. Oikeastaan taitaa olla mun rakkain ystävä tällä hetkellä.