Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen tietoinen ideologiaan kasvattaminen johtaa aina epäonnistumseen ja lapsen inhoon vanhempaansa kohtaan. Ainoa mitä vanhemman pitää tehdä on rakastaa lastaan ja seurata, että koulutehtävät tulevat tehdyksi. Loppu on itsenäisen ihmisen kehityksen seuraamista.

Jos toivot lapsestasi feministiä, niin hänestä tulee sellainen todennäköisemmin itsenäisesti kuin jos yrität tuputtaa, johon aina liittyy vastareaktio, eli tässä tapauksessa antifeminismi.

Ei se feministiksi kasvattaminen tapahdu paasaamalla vaan arkea elämällä.

Omalta pojaltani kysyi koulun terkkari, että tekeekö äiti joka päivä lämpimän ruoan. Poika vastasi: ”Ei tee, koska meillä on myös isä.”

Ei tuo ollut mitään pojan feminismiä, vaan hän oli vaan huomannut, että isäkin tekee ruokaa teillä ja vastasi noin huomionsa perusteella.

Nimenomaan tuo on arjeksi elettyä feminismiä, arjeksi elettyjä arvoja.

Poika on nähnyt pienestä pitäen, että kumpi tahansa vanhempi osaa ja haluaa laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, tienata rahaa töissä, viedä auton huoltoon. Kaikki yhteisen kodin eteen tehdyt työt ovat arvokkaita, ja jokainen voi niitä oppia. Samasta syystä on tärkeää korjata omat jälkensä ja osallistua.

Minusta tuo oli ennen kaikkea pojan osoittamaa huomiokykyä ja individualismia. Monet suomalaiset lapset ovat niin ujoja, etteivät uskaltaisi hieman korjata aikuista ja sanoa, että isäkin tekee ruokaa meillä. Tai en tiedä ovatko enää nykyään kovin ujoja. Toivottavasti eivät.

Tuo huomiokyky tulee johtamaan aikuisena siihen, että poika huomaa ideologisessa feminismissä huonojakin puolia, joita siinä on paljon.