Vierailija kirjoitti:

Mummot ovat nopeasti katoava lajike, vuosi vuodelta tullaan raihnaammiksi, eikä jakseta enää tehdä samoja asioita kuin nuorena. Meteli ja kiire rasittavat hermoja, on kaikenlaista kremppaa, nukutaan huonosti, ikä masentaa ym.  Mutta lapsenlapset ovat tärkeitä ja halutaan luoda hyviä muistoja kun vielä ollaan elävien kirjoissa ja jonkinlaisessa vireessä. Yritetään tsempata kun lapsenlapset on yökylässä ja jaksetaankin välillä olla ihan kelpo mummeleita ja pelataan, kokataan, tehdään monenlaisia mukavia juttuja lapsosten kanssa ja viihdytään yhdessä ihan aidosti. Sitten välillä väsähdetään, pitäisi päästä nokosille, mutta pienten muksujen kera se ei aina onnistu. Kouluikäiset ovat jo helpompia, heihin on toki luotu hyvät suhteet jo vauvavuosina kun mummeli oli myös itse vähän nuorempi ja jaksavampi.

Hyvin kiteytetty sanoma. Mikä se on, että monet ( keittiöpsykologit) tuppaavat tyrkyttämään " narsistin diagnoosia," kun mummo ei jaksakaan kaikkea ja vielä uskaltaa vielä siitä mainita?