Jos maailma olisi paikka, jossa hyödykkeet olisivat konkreettisia, voitaisiin jakaa ne tasan kaikille. Ja tehdä jako uudelleen aina vaikka kymmenen, viiden tai yhden vuoden välein, koska jo vuodessa olisi syntynyt uusi epätasapaino. 

Mutta kun kyse on siitä, että oikeastaan kaikkeen hyödykkeeseen lukuun ottamatta auringonpaistetta tarvitaan ihmisen viitseliäisyyttä ja työtä - hedelmät ja marjatkin pitää käydä poimimassa, ei sitä motivaatiota synny, jos 

1. ei hyödy itse mitenkään

2. ei ole mahdollisuus hyödyttää läheisiään

3. ei ole tarvetta ponnistella

4. ei ole mahdollisuutta edetä

eli koko maailma kaatuisi aika nopeasti. Eikä tuohon mennä, koska se sotii vastoin ihmisen perusluontoa.