Vierailija kirjoitti:

Nykyään on tabu esimerkiksi psykologin lausunnoissa sanoa, että tutkitulla on alhainen älykkyys. Siksi kerran kysyinkin oppimisvaikeuksista tutkimuksia tekevältä psykologilta, mistä sanankäänteistä minä opettajana voisin päätellä, mikä on oppilaan pulmien syy. Hän sanoi, että jos lausunnossa puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, se merkitsee samaa kuin alhainen älykkyys. Näille teineille yleensä koulussa on kaikki vaikeaa, erityisesti abstrakti ajattelu. Vaikeus alkaa usein jo siitä, että ei edes ymmärrä tehtävänantoa. Auttamista vaikeuttaa suuresti se, että heikot oppilaat pyrkivät salaamaan heikkoutensa eivätkä kysy neuvoa. Tai sitten he eivät edes tiedä, mitä kysyisivät. Kaikkein heikoimmilla on myös sosiaalisia ongelmia, koska ihmissuhteetkin voivat teini-iässä alkaa olla jo monimutkaisia.

Tää sama ilmiö on huomattu. Tästä tilanteesta tekee kimurantimman, jos asianomaisetkin alkavat sokeasti uskomaan lapsen olevan "vain" lukihäiriöinen. Silloin aletaan vängätä tukitoimia tukitoimien perään, jotta todistuksessa seisoisi se normaali seiska tai kasi. Jotkut opet hyvää hyvyyttään antavat sen normaalin seiskan, mutta se ei tarkoita sitä että heikko oppilas selviytyisi sähköalan matematiikasta.

2. asteen opinnoissa todellisuus tulee vastaan, kun pitäisi osata suunnitella ja organisoida omaa työtään sekä kyetä itsenäiseen työskentelyyn. Tämä pätee ihan moniin amisaloihin, vaikka miten moni pitäisi niitä paskaduuneina. Ihan esimerkkinä kokin pitää osata hallita kokonaisuuksia sekä suunnitella omaa työtään. Missään hektisessä ravintolaympäristössä nämä eivät millään pärjäisi. Amiksesta pusketaan läpi jokainen, mutta se käytäntö...

Eipä ollutkaan "vain" lukihäiriö vaan puutteita onkin ajettelukyvyssä, kyvyssä ratkaista minkäänlaisia ongelmia sekä itsensä huolehtimisessa. 

Ikävää mutta totta.