onhan sitä aikaa (ja rahaa varmasti enemmän kuin 20 veenä) matkustella, opiskella, tehdä työtä ja muuttaa useastikin sitten kun lapsi/lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Mikä minua estää nyt, lapsen kanssa kotona, miettiä mitä haluan tehdä työkseni, haluanko asua tässä kaupungissa ym. Ei se lapsi vielä ymmärrä, eikä välitä onko vanhemmat insinöörejä ja asutaanko ok-talossa ja onko viimisen päälle hienot vaatteet ja viisautta vanhemman jokaisessa teossa. Kasvaa voi (ja pitääkin) läpi elämän, miksei sitten lapsen kanssa?? Kyllä mullakin sen verran on "aikuisuutta", että huolehdin kodista, ruuasta, lapsesta. Toki käyn mahdollisuuksien mukaan viettämässä omaakin aikaa. En kyllä sen puoleen usko, että tiedän vielä 4-kymppisenäkään, mikä minusta tulee isona. Toivottavasti olen siihen mennessä ollut monessa mukana, niin äitinä kuin ihmisenä muutenkin. T. Äiti vm.-89