Lue keskustelun säännöt.
Olisinko kamala ystävä?
23.08.2026 |
Ystävystyminen on aikuisiällä mulle vaikeaa ja tunnen olevani aina vääränlaista seuraa.
Olen nelikymppinen perheenäiti, nuorin lapsista 5-v. Isompi koulussa. Olen muuttanut puolison perässä ja kaverit jäi edelliseen kaupunkiin.
Pidän rauhallisesta elämästä, käyn töissä, salilla, kävelyllä ja katson dokumentteja tai luen kirjoja. Olen mielestäni hyvin suvaitsevainen, kuunteleva, muut huomioiva, joskus hauska ja ironinen, osaan nauraa itselleni. Kesällä käyn metallifestareilla eli oon intohimoinen musiikinkuuntelija.
Minua kiinnostaa politiikka, historia, maailmantilanne, talous, psykologia, filosofia ym. Viihdyn omassa seurassani hyvin, mutta joskus kuitenkin kaipaan naispuolista seuraa ja hyviä keskusteluita. En jaksa millään pitää yhteyttä esim. päivittäin, kerran kuukaudessa näkeminen voisi riittää hyvin.
Olisinko millainen ystävä sinusta?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et olisi minulle ystäväainesta. Metallimusiikki on paskaa ja lapsellista. Politiikka, historia, maailmantilanne, talous, psykologia, filosofia ym. liian "raskaita" keskusteluaiheita sellaiseen kevyeen ystävyyteen jota itse enemmän kaipaan. En jaksa näytellä aikuista enää vapaa-ajalla.
Itsellä muutama ystävä joita näen n.2-3 kertaa vuodessa ja se on mun mielestä ok. Viestitellään joskus joka viikko, yleensä muutaman kerran kuussa. Asuvat siis toisella paikkakunnalla. Välillä kaipaan kaveria joka asuisi samassa kaupungissa niin voisi käydä yhdessä testaamassa uutta ravintolaa tai käydä jossain tapahtumassa koska joskus se on yksin tylsää. Katselen hieman kateellisena naisporukoita kesätapahtumissa yms. Mutta sitten tajuan että sellainen suhde todennäköisesti vaatisi että pitäisi nähdä useammin ja kaipaus häviää.
Pelkäisin, että puolison perässä muuttaneesta tulisi liian riippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että meillä on eri käsitys ystävyydestä.
Ihan ok. Kerran kuukaudessa tapaaminen olisi ihan hyvä.