Isällä alkava muistisairaus ja äidillä kaikki mahdolliset terveysongelmat
Miten ryhdyt omaishoitajaksikaan kun on vakityö ja omistusasunto toisella puolella Suomea... Pienet eläkkeet kummallakin, niin rahat tiukilla jo kotihoidon ja lääkemaksujen kanssa. Mukavaa olla ainoana lapsena, kun ei tiedä mitä tässä pitäisi tai voisi tehdä...
Kommentit (33)
Luulen, että tulevaisuudessa työnnetään vastuu iäkkäitä vanhemmista jälleen ensisijaisesti aikuisille lapsille.
Jos aikuiset lapset ovat töissä, kustantavat vanhempiensa hoivan. Jos on työttömyyttä, hoitavat itse kodeissaan.
Työttömiä on yhä enemmän.
Edunvalvoja: hoidat raha-asioita ja tärkeät sopimukset ym. Tämä kannattaa sinun itse tehdä, koska julkista edunvalvojaa ei kiinnosta ostella sukkia eikä silmälaseja omaisellesi, ja asunto myydään alihintaan ekalle tarjoajalle
Omaishoitaja: älä ala! Jos alat, vanhempasi eivät IKINÄ saa tarvitsemaansa hoivaa. Vaikka olisivat miten huonossa kunnossa, vertaavat kahta vanhusta ja teillä on omaishoitaja = toinen samassa kunnossa oleva vanhus saa hoitopaikan, vanhempasi ei saa. Raskasta lähihoitajan työtä 24/7/365, lomia et saa ja yksin raadat.
Meikä muutti vanhemmilleen. Se oma koti jäi sinne toiselle paikkakunnalle. Irtisanoutuminen työstä, sillä omaishoito on oikeasti 24/7 työtä 365 päivää vuodessa. Minulla urakka kesti 7 vuotta ja vaikka oli todella rankkaa oli myös mukavia hetkiä.
Ensin selvität vanhempiesi taloudellisen tilanteen, mihin heillä on varaa ja mistä pitää tinkiä. Sitten haet kaikki sellaiset avut mitä ilmaiseksi saat ja tarvittavia tukia. Tosin niitä ei juurikaan myönnetä ja huomaat että saat olla ostamassa milloin mitäkin omilla säästöilläsi, kun rahat eivät vaan riitä.
Kuvitteletko sinä ihan oikeasti, että sisaruksista olisi sinulle yksimielistä tukea ja olisitte koko elämänne olleet toistenne tukena. Tuollaista voi kuvitella vain täysi erakko.
Hoidin vanhempieni asioita neljän sadan kilometrin päästä ,olin vuoro töissä. Onnistui kun asenne oli oikea. Kaikkein vaikeinta oli kommunikointi muistisairaan äidin kanssa, siinä oli pakko pitää välillä kunnon tauko. Muuten onnistui jopa paremmin kuin jos olisin asunut lähellä . Kotipalvelu toimi ihan hyvin ja raha-asiat voi hoitaa kotoa käsin, siis laskut ym. Muut kuten esim pyykit voi ulkoistaa,samoin kauppakäynnit. Tein ainoana lapsena tuota kahdeksan vuotta, osan aikaa tosin olivat hoitopaikassa. Nyt ei heitä enää ole.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten jaksan tämän elämän loppuun. Nyt vielä höperöityvät vanhemmatkin kohta huolena, isä vaikuttaa jo jotenkin älyttömän yksinkertaiseksi menneen nopeassa ajassa ja tässä vastakin kyseli taas samaa asiaa minkä viikko sitten jo selitin.
Odotahan vaan aikaa kun kyselee kymmenen kertaa päivässä samaa asiaa, tai vielä useamman kerran. Sellaista on muistisairaus.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tulevaisuudessa työnnetään vastuu iäkkäitä vanhemmista jälleen ensisijaisesti aikuisille lapsille.
Jos aikuiset lapset ovat töissä, kustantavat vanhempiensa hoivan. Jos on työttömyyttä, hoitavat itse kodeissaan.
Työttömiä on yhä enemmän.
Vaikka olenkin työtön, niin miten tässä vielä omia vanhempia alkaa hoitamaan kun itsestäänkin huolen pitäminen tuntuu välillä raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten jaksan tämän elämän loppuun. Nyt vielä höperöityvät vanhemmatkin kohta huolena, isä vaikuttaa jo jotenkin älyttömän yksinkertaiseksi menneen nopeassa ajassa ja tässä vastakin kyseli taas samaa asiaa minkä viikko sitten jo selitin.
Odotahan vaan aikaa kun kyselee kymmenen kertaa päivässä samaa asiaa, tai vielä useamman kerran. Sellaista on muistisairaus.
Mun äidillä on muisti heikentynyt. Nyt jouluna hänen muistinsa heikentyi ison portaan.
Ei tunnista lapsenlastaan, joka on täällä joulua viettämässä. Toisaalta, kun lapsenlapsi (26-v.) lähti klo 19 kävelylle ulos, äitini panikoitui täysin. "Lähti pimeässä ulos. Nyt pitää soittaa poliisille".
Sitten hän alkoi huutaa täällä sisällä täysillä apua kun puhelinta ei hänelle voinut antaa, koska olisi soittanut hätänumeroon. (Osaa soittaa sinne. Koettu on.)
Halusi parvekkeelle huutamaan. Jouduin taistelemaan vastaan, ettei menisi sinnekin huutamaan. Sisällä huutamisesta oli tarpeeksi ihmeteltävää naapureille.
Tilanne meni sellaiseksi, että oli pakko lähettää viesti tyttärelle, että tulee tänne heti takaisin. Lähetin myös ääniviestin täällä tapahtuvasta huutamisesta.
Onneksi tytär suostui sitten tulemaan.
En ymmärrä, miten oltaisiin tuosta selvitty, jos tytär esim olisi lähtenyt kotiinsa tms eikä olisi voinut pyytää takaisin.
Lisään viestiini, että järkipuhe ei auttanut ollenkaan. Ei esim se, että 26-vuotiaana hän itse oli jo naimisissa jne. Tai se, että suomessa on talvella pakko kulkea pimeässä, jos käy töissä tai opiskelee tai mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi muuttaa lähemmäksi sinua? Miksi se on aina ne aikuiset työelämässä olevat lapset joiden pitää ottaa loparit, muuttaa korpeen omaishoitajaksi ja vajota totaaliseen kurjuuteen? Miksi, miksi, miksi ne vanhemmat eivät ikinä voi muuttaa?
Tarjoaisin vanhemmillesi kaksi vaihtoehtoa: muutatte tänne missä minä asun, tai sitten on pakko pärjätä sillä avulla mitä saatavissa on.
Iäkkäiden on usein vaikeampi enää tottua uuteen kotipaikkaan.
Eiks se Sirpa Pietikäinen, poliitikko, muuttanut äitinsä luo omaishoitamaan. Miehensä muutti sinne myös.
Sirpa hoiteli Brysselistä käsin koska europarlamentaarikko.
Vierailija kirjoitti:
Meikä muutti vanhemmilleen. Se oma koti jäi sinne toiselle paikkakunnalle. Irtisanoutuminen työstä, sillä omaishoito on oikeasti 24/7 työtä 365 päivää vuodessa. Minulla urakka kesti 7 vuotta ja vaikka oli todella rankkaa oli myös mukavia hetkiä.
Ensin selvität vanhempiesi taloudellisen tilanteen, mihin heillä on varaa ja mistä pitää tinkiä. Sitten haet kaikki sellaiset avut mitä ilmaiseksi saat ja tarvittavia tukia. Tosin niitä ei juurikaan myönnetä ja huomaat että saat olla ostamassa milloin mitäkin omilla säästöilläsi, kun rahat eivät vaan riitä.
Miten omat rahasi ja tuleva eläkkeesi riittää omiin kustannuksiisi? Kuka maksoi kotisi kulut?
Ympärivuorokautiseen hoivaan ei saa ennen kuin hoivattava alkaa karkailla omille teilleen yöaikaan. Sitä ennen pitää pärjätä ostetulla hoitoavulla, ostetulla ruoka-annoksilla, ostetuilla lääkkeiden jakajilla.
En suostunut taloudellisista syistä omaishoitajaksi kun äiti sairastui, hän sai hyvin kotipalvelun, vein vain leivät, maidon ja välipalat kerran viikossa, pääruoka tuli ruokapalveluna, nyt on jo palvelukodissa kun jalat lopetti toimimasta.