Aivan käsittämätön tilanne
Olen ollut aviomieheni kanssa yhdessä noin 15 vuotta. Suhteen alussa mainitsin hänelle, että minulla oli kerran ollut yhden illan juttu hänen veljensä kanssa. Asia ei tuntunut olevan hänelle mitenkään vaikea, eikä siitä ole sen koommin ollut puhetta.
Nyt sitten mies kertoi, että hänen veljellään oli alkanut omatunto kolkuttaa ja tämä oli kertonut hänelle tuosta yhden illan jutusta, kuvitellen että en ollut itse kertonut siitä mitään. Mies oli aivan järkyttynyt ja halusi tietää, miksen ole koskaan kertonut hänelle noin isoa ja merkittävää asiaa. Sanoin hänelle, että kyllä siitä on puhuttu jo aikoja sitten, mutta hän ei usko. Ei olisi kuulemma ikinä voinut seurustella kanssani, jos olisi tiennyt että olen harrastanut seksiä jonkun hänen tuntemansa ihmisen kanssa, ja vieläpä hänen oman veljensä kanssa.
Mitä tässä nyt sitten voi tehdä? En olisi ikinä uskonut, että mies on unohtanut tuon asian, enkä tiedä miten voin saada hänet uskomaan, että en valehtele. Minusta koko asia on aivan merkityksetön, mutta hänelle se näyttää olevan tärkeä. En ymmärrä miksei hän sitten suuttunut asiasta silloin kun kuuli sen ensimmäistä kertaa? Tämä on minusta aivan naurettavaa, mutta kuitenkin meillä on nyt kriisi menossa tämän takia.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalla oli isompi slarba?
Odotamme vastausta tähän, ap.
Tuohon on helppo vastata. En muista.
Ap
Tuo ei oikeastaan ole kovin outoa. Minun mieheni on alkoholisti. Usein on käynyt niin, että jotain tapahtuu eikä hän näytä piittaavan siitä, mutta kun hän hetken kuluttua on unohtanut koko tapahtuman ja kerron sen hänelle, niin hän saattaa reagoida siihen todella voimakkaasti. Hän ei muista aikaisempaa laimeaa reaktiotaan, joten siinä ei ole hänelle itselleen mitään ristiriitaa.
Jos aloittajan tilanne on tosi, on ymmärrettävää että mies on järkyttynyt vaikka se ei olekkaan ap:n vika.
Ap voisi nyt suhtautua miehen järkytykseen empaattisesti mutta tiukasti. Empaattisesti siinä mielessä, että suhtautuu ymmärryksellä ja pitkämielisesti miehen tunnekuohuun, ja on valmis keskustelemaan asiasta tarvittavan määrän.
Tiukasti siinä mielessä, että ei itse syyllisty, ei lähde selittelemään tai anteeksipyytelemään, ja pitää kiinni siitä että on asian jo kertonut jos näin kerran on tapahtunut.
Jos keskustelut on onnistuvat myötätuntoisessa, avoimessa ja rauhallisessa tunnelmassa, kriisi ja tunnepuuska laantunee viikossa parissa.
Tärkeintä on että mies tulee tunteineen kuulluksi, ja että ap korostaa että tämä miehen päänsisällä jylläävä kriisi perustuu vain tämän hetken tunnetilaan, ei mihinkään tämän hetken ongelmaan.
Tunteet eivät ole totuuden mittari, vaan ne provosituvat milloin mistäkin, tässä tapauksessa yli 15v takaisesta tapahtumasta mikä jo kerran on unohdettu. Tärkeätä on antaa tunteen tulla, ja antaa tunteen myös mennä. Keskimäärin yksi tunnetila kestää 8 minuuttia, ja sen jälkeen on jo uusi tunne päällä.
Keskustelu ja kuunteleminen on paras toimi reagoida negatiivisiin tunteisiin, ja em toimet tasoittavat tunteet ilman että tarvitsee alkaa järeämpiin toimiin.
Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vaihda miestä. Onko veli sinkku?
Niin tai kokeile isää.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon lunttu
Miehelle ikioma pllu on tärkein asia maailmassa. Yöks.
Miehellä kuohuu nyt, mutta aika laannuttaa tunteita.
Miehesi toivon mukaan ymmärtää, että hän voi nyt ajatella asiaa jyrkemmin kuin mitä hän oli 15 vuotta sitten teidän tutuessa toisiinne. Etenkin, kun se yhden illan juttu oli ennen kuin tapasitte.
Koska tiedät, ettet ole salannut asiaa mieheltäsi pysy myös siinä. Älä selitä, älä koeta ymmärtää, vaan pidät kiinni totuudesta. Siinä turha väittely on turhaa.
Jos asia pahenee menkää hakemaan apua. Miehelläsi on sitten aika tunnekuorma harteillaan, jos hän ei tokeennu asiasta.
Ei tuollaista asiaa kyllä kukaan vaan unohda, oli sitten siitä mitä mieltä tahansa. Oma vaimoni tykkää kovasti puhua aina kun on jotain muuta menossa, vieressä pauhaa jokin kodinkone tai hana valuu tai mitä nyt ikinä, tai vaan kertoa toisesta huoneesta poispäin kääntyneenä, niin että aina joutuu keskeyttämään tekemisensä kysyäkseen "anteeksi?". Vuosien saatossa sitä lakkasi jaksamasta, ja olen itsekin ottanut tavakseni tehdä tätä kun pitää kertoa jotain ikävää. Kun toinen ei selvästi huomannut mitä sanoi, voi sitten kuitenkin myöhemmin vedota siihen että "kyllähän minä olen tästä kertonut". Problem solved! Ei voi enää suuttua kun on jo aiemmin kerrottu!
Odotamme vastausta tähän, ap.