Mitä hyviänä tai reiluna aluksi pitämiänne ajatuksia ja toimintapoja olette todenneet lopulta toimimattomiksi parisuhteissa?

Että kumpikin tekee saman verran kotitöitä. Ei vain suju meillä, koska lopputuloksena aina se kääntyy niin että minä olen vastuussa kaikesta ja vaan nakitan miehelle hommia. Siitä tulee sitten riitaa tietenkin.

Meillä toimii parhaiten se että en edes odota miehen tekevän oma-aloitteisesti mitään vaan minä hoidan kotityöt ja delegoin jotain pikkujuttuja miehelle jos laiskottaa, mutta en vaadi mitään 50/50 . Ei ole tarvinnut nalkuttaa enää, koti on tip-top järjestyksessä ja ruokaketju toimii.

Vähän samoja ajatuksia. Ei se 50/50- jakaminen käytännössä toimi. Jos miehen kanssa menee yhteen pitää asennoitua by default, että tulee itse tekemään enemmän.

Just nuo kotityöt. Tuskastuttaa olla "komentava äiti". Nykyään annan olla vaan ja katselen paskaista keittiön lattiaa. On se tosin pari krt jo mopannut, kun olen ollut töissä. Asia kehittyy.

Olin myös siinä luulossa, että kun kokkaan huolella ihanan aterian ja järkkään kivan koti-illan (mikä on tapahtunut monet kerrat), tajuaa mieskin ajatella samansuuntaisesti ja ehkä yllättää joskus. Paskat! kyselee vaan, että voisitko sitä hyvää pihviä tehdä ja laittaa niin kuin viimeksi?

Koiran hankinta ja hoito. Vuosia ruikutti ja vannoi, että tarvitsee kaverin ja huolehtii kaikesta. Kakat!Mulle jäi korvien putsaukset, kynnenleikkuut, punkkien etsiminen jne. Kivaahan se oli miehen mennä lenkille hoidetun hurtan kanssa.

Voi tuo yleisvelttous ja vetelyys! :( Mutta jumankekka kun tulee vipinää koipeen heti, kun joku nainen kävelee ohi paljastava minari päällä. Vaihtaisin tämän oitis.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samoja ajatuksia. Ei se 50/50- jakaminen käytännössä toimi. Jos miehen kanssa menee yhteen pitää asennoitua by default, että tulee itse tekemään enemmän.

Ei toimi meillä ainakaan noin päin, mies tekee suurimman osan kotitöistä. Jonkunverran olen itsekin toki kehittynyt asiassa, petaan sängyn ja teen ruokaa ja pesen pyykkiäkin mutta siivousasiat hoitaa mies (esim. tiskauksen ja lattioiden imuroinnin ja pesun).

Ootteko te enemmän tekemään ryhtyneet itse sitten edelleen sen ekan pidemmän suhteen miehen kanssa? Itse opin ekoissa suhteissa ja nykyisessä, 41-vuotiaana aloitetussa tiesin jo, mitkä asiat ovat sellaisia, että niistä tulee riitaa pidemmän päälle, jos ei olla samalla linjalla. Osasin valita oikein, olen ennemmin ilman miestä kuin jonkun passatavan kanssa. Olen myös kaupunkilainen, ei ole mitään eri töitä kummallekaan vaan luontevasti siivoukset ja ruoanlaitot ovat yhteistä hommaa, autoakaan ei ole. Kummaltakin sujuvat sulakkeenvaihdot ja sellaiset, sitten jos on jotain mitä toinen ei oikein osaa niin toinen kyllä tekee: mies ei esim. saa koskaan ruskeaa kastiketta onnistumaan, minä teen, minä taas en osaa koota kirjahyllyä joten mies tekee sen. Ei haittaa, että kastiketta tehdään useammin kuin kootaan kirjahyllyjä, perusajatus on tärkein. Eli se, että kumpikin on aikuinen talouden puolikas, joka ottaa koppia oma-aloitteisesti.

T. kaupunkilaisvela

Kaikki maksetaan puoliksi. Aluksi toimi ihan ok koska molemmilla suunnilleen samat tulot, mutta asuntolainan ja pitkän yhteiselon jälkeen sitä ei vaan enää jaksa joka penniä tasata. Nyt se maksaa kuka jaksaa, toimii näinkin.

Molemmat tekee kaikkia kotitöitä tasaisesti. Tämä ei koskaan toiminut, pidetään niin erilaisia asioita tärkeinä. Jos miestä ei olisi, imuroisin aniharvoin ja polkupyöräni olisi ruosteinen romu. Mies taas ei koskaan pesisi vessoja tai vaihtaisi lakanoita ja eläisi varmaan pakastepizzoilla. Onneksi kuitenkin työn määrä puolittuu aika hyvin ja ollaan molemmat tyytyväisiä tilanteeseen näin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samoja ajatuksia. Ei se 50/50- jakaminen käytännössä toimi. Jos miehen kanssa menee yhteen pitää asennoitua by default, että tulee itse tekemään enemmän.

What. Kyse on kyllä miesmaustasi, ei universaalista totuudesta. 

Yhteiset rahat,akka tuhlasi kaiken jos vähänkin oli tilillä,ei ymmärtänyt että rahaa pitäisi olla ainakin parin kuukauden lainan maksuja varten.

Nyt omat tilit ja erillinen lainanhoitotili.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat,akka tuhlasi kaiken jos vähänkin oli tilillä,ei ymmärtänyt että rahaa pitäisi olla ainakin parin kuukauden lainan maksuja varten.

Nyt omat tilit ja erillinen lainanhoitotili.

Joo, tuo ei toimi itsekään puolison kanssa, onneksi sitten noin. 

N45

Kuvitelma siitä, että kaikki voi mennä tasan... työt, rahat, lastenhoito jne. Nykyisessä parisuhteessa on hyvä balanssi ja kumpikaan ei ole koskaan laskenut, kuinka monta askelta ottaa yhteisen elämän eteen.

"kilpailkaa toistenne palvelemisessa" on hyvä motto.

Mulla on ollut isot kuvitelmat sen suhteen, että jos minä joustan nyt jossakin miehelle tärkeässä asiassa, nii hän sitten vuorostaan tulee vastaan minulle tärkeässä asiassa. Höpö höpö. Olen miehelleni pelkkä itsestäänselvyys ja nyt kun vuosien jälkeen olen alkanut asettaa rajoja ja todennut johonkin asiaan että tämä ei minulle sovi mitenkään, niin riita siitä tulee. Kynnysmatoksi en enää rupea. Joskus myös ajattelin että asioista voi myös sopia yhdessä puhumalla, ei voi. Mies halusi lapsia, kuvittelin hänen osallistuvan hoitoon. No jossakin määrin kyllä, mutta sellainen perushoito (ruoka, puhtaat vaatteet, kouluasiat) on minun hoidettava. Kaikenlaisia harhoja minullakin on ollut parisuhteen ja perhe-elämän osalta, mutta kyllä ne nyt on karisseet.

Meillä myös se, että pennilleen laskettaisiin menot puoliksi. Aiheutti vaan turhaa pään vaivaa ja oli ärsyttävää. Nykyään se maksaa, jolla sattuu olemaan tilillä sopivammin rahaa tai jos esim. on toisen syntymäpäivä ja ollaan syömässä niin itsestäänselvästi se juhlakalu ei itse maksa ruokaansa vaan toinen maksaa.

Nuorena olin hölmö ja uskoin akkojen höpötyksiä, että työt pitää jakaa tasan. Koska rationaalisena ihmisenä en käytä 20 lasia päivässä, niin en tiskaakaan 10 lasia päivässä. 

Kuksan voi huuhtaista ja pestä kerran kahteen viikkoon. Siihen tulee öljyinen pinta ja se oikein nauttii kahvista. Alkoholi siihen jää haisemaan, joten sen käytön jälkeen on pestävä. 

Tällöin osa pinnoitteesta häviää ja pitää taas juoda kahvia, että saa sen takaisin ja sitä voi käyttää päiväkausia pelkällä huuhtaisulla..

En siis todellakaan tee puolia töistä, kun osaan elää realistisesti paljon älykkäämmin kuin naiset.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Kuvitelma siitä, että kaikki voi mennä tasan... työt, rahat, lastenhoito jne. Nykyisessä parisuhteessa on hyvä balanssi ja kumpikaan ei ole koskaan laskenut, kuinka monta askelta ottaa yhteisen elämän eteen.

"kilpailkaa toistenne palvelemisessa" on hyvä motto.

Tämä minullekin jäi vihkitilaisuudesta mieleen. Ohje on toiminut oikein hyvin. Mies taitaa olla jopa vähän voitolla.

Lisäksi monia muitakin rationaalisia ratkaisuja voi tehdä, jos itsellä on esim. kiirettä töissä. Nuorena en tätä tajunnut, vaan kuuntelin vääriä mielipiteitä. 

Nykyään jos töissä on kiirettä ja 16-20 tunnin työpäiviä, niin voin syödä pizzaa, ulkona tai käyttää kerttis lautasia. Kerttislautasia käytän aina oikeiden astioiden päällä, kun ovat niin lötköjä muuten. Kaverini taas mökillä on asian ratkaissut niin, että hän käyttää kaksia kerttiksiä päällekkäin. En ole jaksanut mainita asiasta hänelle, kun ei ole first world problem silloin tällöin tuhlata ylimääräisiä. 

Mutta noin pointtina: nuorena naisten kanssa kärsittiin ja oli hampaiden kiristystä kun kiireaikoina jaksanut olla puunaamassa paikkoja, eikä ollut aikaakaan. Nykyään järjestän yksinäni asiat niin, ettei niitä ongelmia edes synny.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi monia muitakin rationaalisia ratkaisuja voi tehdä, jos itsellä on esim. kiirettä töissä. Nuorena en tätä tajunnut, vaan kuuntelin vääriä mielipiteitä. 

Nykyään jos töissä on kiirettä ja 16-20 tunnin työpäiviä, niin voin syödä pizzaa, ulkona tai käyttää kerttis lautasia. Kerttislautasia käytän aina oikeiden astioiden päällä, kun ovat niin lötköjä muuten. Kaverini taas mökillä on asian ratkaissut niin, että hän käyttää kaksia kerttiksiä päällekkäin. En ole jaksanut mainita asiasta hänelle, kun ei ole first world problem silloin tällöin tuhlata ylimääräisiä. 

Mutta noin pointtina: nuorena naisten kanssa kärsittiin ja oli hampaiden kiristystä kun kiireaikoina jaksanut olla puunaamassa paikkoja, eikä ollut aikaakaan. Nykyään järjestän yksinäni asiat niin, ettei niitä ongelmia edes synny.

Sinkkumies

Sinun ratkaisusi oli siis lopettaa parisuhteet, ok. :) Kysely koski parisuhteessa olevia ja parisuhteen toimintatapoja, joten ehkä voit perustaa toisen ketjun missä mietit näitä sinkkulähtökohdista, nyt ei liity aiheeseen. Mutta kiva että on löytynyt toimiva tapa elää! 

ap

Menin kuvittelemaan, että molemmilla olisi parisuhteessa samat vastuut ja valtuudet myös lapsien tultua mukaan kuvioon. No ei ole. Ennen lapsia molemmat pystyivät siivoamaan, laittamaan ruokaa, käymään kaupassa tms. yksin tai sitten. Hyvin kelpasi minunkin siivoamiset ja ruoat. Mutta nyt en osaa mitään. Minä siivoan väärin tai vähintään väärään aikaan. Jääkaapin aineksistakin onnistun tekemään eri ruoan kuin mitä niistä piti tehdä. Perheen menoihin minulla on velvollisuus osallistua, mutta mitään vaikutusmahdollisuuksia kalenterin organisointiin ei ole. Mitä tuttujen kanssa puhunut, niin sama ongelma on monella. Vain äiti tietää ja äiti päättää. Ja sitten valitetaan kun mies ei tee mitään omin päin.