Voiko piirtämään/maalaamaan oppia? Ja jos voi, niin missä määrin?

On mahdollista oppia ja oikeasti kaikki jotka sitä osaavat ovat joutuneet taidon opettelemaan.

Piirtämään ja maalaamaan ei muuten opikaan kuin opettelemalla. Ei kukaan ole hyvä piirtäjä syntyessään. Se että haluaako käyttää aikaansa piirtämällä ja onko kuinka paljon luovuutta piirtää muutakin kuin hedelmäasetelmia on luonnekysymys. Kaikki on muu on opeteltua.

Lisäisin edellisten kommentteihin, jos siitä nauttii niin kannattaa jatkaa. Eli jos piirtäminen/maalaaminen aiheuttaa vain turhautumista ja harmia, niin miksi jatkaa.

Piirsin ja maalasin aikoinani paljonkin, muidenkin mielestä olin hyvä, mutta harrastus hiipui ja vaihtui musiikkiin. Toki kaikki harrastaminen on hyvästä, mutta jos sen kokee jotenkin "pakko yrittää vielä" suorittamiseksi, tekeminen kääntyy itseään vastaan. Ugh, jag har talat.

Sitten maalaamisessa kuten muissakin taiteissa on se mystinen juttu, joka joillain on luonnonlahjana ja joillain taas ei. Voi olla teknisesti vaikka kuinka taitava, mutta jos se "jokin" puuttuu, niin työ jää hiukan vajaaksi.

Oliskohan täällä joku, joka osaisi selittää tuon ymmärrettävästi. Tiedän, että esiintyvillä taiteilijoilla tuota kutsutaan karismaksi. 

Kyllähän siinä voi kehittyä. Kirjastosta löytyy pinoittain oppaita erilaisiin tekniikoihin, siitä vaan sitten harjoittelemaan.

Nettiä voi myös hyödyntää, googleen kun kirjoitat esim. drawing face, niin löytyy paljon ihmisten piirroksia. Itse stalkkaan näistä joskus uusia vinkkejä käyttöön.

Betty Edwardsin kirjassa Luovan piirtämisen opas opastetaan alkeista täydelliseen realistiseen piirtämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Piirtämään ja maalaamaan ei muuten opikaan kuin opettelemalla. Ei kukaan ole hyvä piirtäjä syntyessään. Se että haluaako käyttää aikaansa piirtämällä ja onko kuinka paljon luovuutta piirtää muutakin kuin hedelmäasetelmia on luonnekysymys. Kaikki on muu on opeteltua.

Ei nyt aivan näinkään. 

Joillakin ihmisillä on parempi hahmotuskyky ja jonkinlainen aivojen ja käden koordinaatio, jolla siirtää se näkemänsä piirustukseksi/maalaukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Betty Edwardsin kirjassa Luovan piirtämisen opas opastetaan alkeista täydelliseen realistiseen piirtämiseen. 

Komppaan tätä, tulin itse suosittelemaan samaa. Todella paljon kehuttu kirja.

Vierailija kirjoitti:

Sitten maalaamisessa kuten muissakin taiteissa on se mystinen juttu, joka joillain on luonnonlahjana ja joillain taas ei. Voi olla teknisesti vaikka kuinka taitava, mutta jos se "jokin" puuttuu, niin työ jää hiukan vajaaksi.

Oliskohan täällä joku, joka osaisi selittää tuon ymmärrettävästi. Tiedän, että esiintyvillä taiteilijoilla tuota kutsutaan karismaksi. 

Karismassakaan ei ole mitään yliluonnollista. Se on yhdenmukaisuutta ajatusten, tunteiden ja tekojen kanssa eli sitä että ne ole ristiriidassa keskenään. Periaatteessa sitäkin voi kehittää.

Betty Edwardsin teokset ovat tosiaan ihan älyttömän hyviä aloittelijoille, niistä voi sitten siirtyä vaativampiin oppaisiin. Tekniikka on täysin opeteltavissa, kunhan vain motoriikka on riittävän hyvä (ja sitä se on lähes kaikilla). "Se jokin" on yleensä synnynnäistä, mutta voi tulla taiteeseen mukaan myöhemminkin, kun vain visuaalinen silmä kehittyy. Kuvataide on mitä mahtavin harrastus, joten suosittelen sitä kehittämään jos vain intoa riittää! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piirtämään ja maalaamaan ei muuten opikaan kuin opettelemalla. Ei kukaan ole hyvä piirtäjä syntyessään. Se että haluaako käyttää aikaansa piirtämällä ja onko kuinka paljon luovuutta piirtää muutakin kuin hedelmäasetelmia on luonnekysymys. Kaikki on muu on opeteltua.

 

Ei nyt aivan näinkään. 

Joillakin ihmisillä on parempi hahmotuskyky ja jonkinlainen aivojen ja käden koordinaatio, jolla siirtää se näkemänsä piirustukseksi/maalaukseksi. 

Hahmotuskyky ja aivojen ja käden kordinaatio on aika pitkälle opettelun tulosta ihan kuten urheilusta tiedämme että treenaamalla voit tulla hyväksi vaikkapa tikan heittäjäksi. Toki ihmisillä on aivoissa jonkin verran eroja, vajaaälyisen on vaikeampi oppia uutta jne. Nykyäänhän neurotieteessä ollaan aika pitkälle neuroplastisuuden kannalla, eli ymmärretään että aivot muuttuu koko ajan sen mukaan miten niitä käytetään, syntyy uusia kytkentöjä ja vanhoja katoaa jos niitä ei käytetä. Richard Feynmanin muistelmissa on hyvä luku siitä miten Richard opetteli aikuisena melko hyväksi muotokuvapiirtäjäksi vaikka aiemmin osasi piirtää lähinnä tikku-ukkoja.

On mahdollista oppia vaikka mitä, vaikka edellytykset ovat erilaiset eri ihmisillä. Piirtämisessä on mielestäni muutama isompi asia, joka pitää hoksata että pääsee kehittymään siitä 2-luokkalaisen tasosta. Tähän tasoon jäävät monet tuntemani aikuiset jotka omien sanojensa mukaan "eivät vain osaa piirtää". :)

Jos haluat oppia piirtämään, tutki taidehistoriaa, erilaisia tekniikoita ja ilmaisutapoja siinä samalla. Mikä tuntuu omimmalta tyyliltä, tekisikö mieli kokeilla useampaa? Hanki opettaja. Kansalaisopiston kurssit on hyviä. Opettele ensin käyttämään lyijykynää tai muuten vain yhdellä värillä. Käytä riittävästi aikaa, mutta älä ota liian kunnianhimoisia töitä tehtäväksesi alussa. Opettele perspektiivi, kultainen leikkaus jne. kunnolla jos et vielä osaa. Omaa oppimista voi tukea tutkimalla muiden töitä, mikä on onnistunut, ja miksi.

Nykyaikana hyvä ammattilainen ja miksei harrastajakin omaa näkemystä, ilmaisutaitoa ja intohimoa, sen teknisen osaamisen lisäksi. Itse olen teknisesti taitava, mutta veljelläni on sitä tietynlaista intohimoa ja rohkeutta, mikä tekee hänestä mielestäni hyvän piirtäjän. Ripustaisin omalle seinälle mieluummin hänen kuin oman maalaukseni.

Tätä on ehkä hankalampi oppia, mutta sekin on asennekysymys. On varmaan tunnettava että on jotain annettavaa. :D