Yksinäinen mopomies
Seuratut keskustelut
Kommentit
Joku tuolla puhui pikkutyttömäisestä kysymyksestä; Kommentissa oli negatiivinen sävy. Rupesin miettimään, että jos aikuistumisen myötä ihmiseltä kuolee luontainen uteliaisuus muiden ihmisten toimintaa ja reaktioita kohtaan, pysyvät fiksummat sitten määrätyllä tavalla lapsenomaisina koko ikänsä.
Ritari-Ässä, Ihmemies, Dingo, Fakta-Homma (jossa vielä Auliskin mukana. Auliksen myötä sarjasta katosi sielu)
"Lipsui kynnet lutikan
putkistossa hetekan"
Tunsin sisäistä pakkoa siteerata Veikko Lavia. Hänenkin teksteistään, jos mistä, löytyy kuvauksia entisajan elämästä ja arjesta; murheineen ja pienine iloineen; lutikoineen ja hetekoineen. Tarkoitus ei ollut viedä aihetta varsinaisesti sivuun, mutta ajatus kun itselläni usein kulkee laulujen tekstien höystämänä. Liekö sitten joku biisikärpänen joskus pesiytynyt sänkyyn ja pistänyt.
Joku mainitsi, että tällainen sopii hyvin nykyaikaan. Niin ehkä sopiikin. Mutta minkähän takia nykyään pitää ohjelmissa olla - ihan lastenohjelmista alkaen - jatkuva sähellys päällä? Taistele tai pakene-reaktio ja mania yhtä aikaa. Välittäjäaineet hermostossa kuohuvat ja kuplivat. Pää on kuin hullunmylly.