Yksinäinen mopomies

Kirjoituksestasi käy ilmi mahdollinen masentuneisuus; vähättelet itseäsi niin rajusti. Selkeä kirjoittaminen on niinkin vaikea laji, että siinä on pahoja puutteita monilla viranhaltijoillakin. Ei se onnistuisi, jos kuvailusi itsestäsi pitäisi täysin paikkansa.

Pitää olla älykkyyttä - ja sitä keskittymiskykyäkin. Mutta ahdistus ja masennus ovat sellaisia oireita, että ne rajoittavat opiskelukykyä todella ratkaisevasti. Sanon tämän ihan omaan kokemukseenikin perustuen.

Olen uskonnoton ja uskotokriitikko. Erosin aikanaan luterilaisesta kirkosta lähinnä siksi, että siellä ei vielä siihen aikaan annettu homoille tasavertaista ihmisarvoa - jos nyt annetaan oikein vieläkään. Minkään uskonyhteisön jäseneksi en ole tuon jälkeen kaivannut; mistään en koe jääneeni uskonnottomana paitsi. En usko uskontojen opettamiin asioihin, kuten Jumalaan, joka tapatti poikansa, joka kuitenkin oli sama olento kuin hän itse, että hän voisi antaa sillä tavoin anteeksi ihmiskunnalle sen, että hänen ensiksi luomansa ihmispariskunnan rouva oli syönyt kielletyn omenan.

Raamattuun pitäisi uskoa Jumalan sanana; se on kirjoitettu Jumalan henkeyttämänä, niin väitetetään. Jumala ei kuitenkaan - kaikkivaltiaana - pystynyt tarkastamaan sen sisältöä sitä vertaa, että edes maailmankuva olisi selitetty siinä totuuden mukaisesti. Orjuuskin esitetään täysin normaalina yhteiskuntajärjestykseen kuuluvana asiana, ja Jumala antaa käskyjä mitä hirveimpiin tekoihin.

Sitten on niitä uskontoja, joiden oppien mukaisesti lasten sukuelimet kuuluu silpoa ja eläimet tappaa rituaaliteurastamalla. Sellaisia uskontoja en voi sietää lainkaan. Arkisen luterilaisuuden kanssa tulen toimeen; saatan käydä kirkossakin, jos sinne sattuu olemaan asiaa. Hihhuliseurakunnan kokouksessakin olen käynyt seuraamassa meininkiä ja ihmettelemässä, kuinka ihmiset laitetaan parijonoon kaadettaviksi.

Ymmärrän uskonyhteisöjen voivan olla hyödyksi, kun ne tuovat ihmisille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se voi auttaa ihmistä myös pääsemään päihdekierteestä irti. Toki riippuvuus voi korvautua toisella: riippuvuudella hurmoskokemuksista, jotka ovat olennaisia karismaattisissa yhteisöissä.

Yhteenkuuluvuuden tunteen vastapainona lahkomeiningissä on tietenkin vaatimus oppeihin sopeutumisesta - ja irrottautumisvaihetta seuraava karttaminen, minkä seurauksena ihminen voi jäädä täysin tyhjän päälle, mikäli ihmissuhteet ovat koostuneet pelkästään oman lahkon jäsenistä.

Rukouksella toimeenpantavat ihmeparantamiset. Mielestäni kyse on suoranaisesta rikollisuudesta, jos lääketieteellisten hoitomuotojen sijalle esitetetään rukouksella parantamista, tai jos psyykkiset sairaudet selitetään riivaajien toiminnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin vanhat ihmiset sanoo kakkuja kaakuiksi. 

Savon mummon kaakku tarkoittaa ruisleipää ja kakku kakkua

Mielestäni juuri päinvastoin savossa: kaakku on kahvipöydän leivonnainen, ja ruisleipäviipale on kakku.

(Skoda) Super-pee...

Vierailija kirjoitti:

5000€ kehikko futonille oli ihan susi, narisi enemmän kuin feministi nyt liitteessä

Saatan munata itseni tunnustaessani, etten tiedä mikä "futon" on enkä sitä, miksi se tarvitsee kehikon. Ja vältän joskus tieten tahtoen välitöntä Googleen turvautumista; olisi niin hienoa ammentaa tietoa omasta päästään, niin kuin ennen vanhaan tehtiin.

Mutta kun ei tiedä, niin sitten ei. Ei auta itku. Mutta feministin tiedän - ja Nyt-liitteen. Ja sitä tulin varsinaisesti sanomaankin, että tuo vertaus oli verrattoman hyvä. Futonin ennätän googlata; sanasta tulee mieleen patja tai trampoliini...