Yako

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aina saanu hyvää palvelua. Jos myyjä ei heti huomioi mua, menen kyllä rohkeasti pyytämään apua enkä ala vittuilemaan. Uskon että niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan. Jos pikaruokalassa hampparia ei kuulu, menen rohkeesti kysymään, luultavasti kyseessä on ollut inhimillinen erehdys ja melkein aina oon saanu jälkkärin tms hyvitykseksi unohduksesta. Ärrän tätejä säälin, hirveä kiire, pieni palkka ja asiakkaat köyhiä ja vittumaisia. Ei ihme jos ei jaksa olla syy korvissa koko päivää...

Just näin. Olen aina ystävällinen myyjille ja saan hyvää palvelua. Keljua odottaa myyjän hymyilevän pirtsakasti 8h, kun asiakkaat kohtelevat kuin torakkaa. Lähes aina nuutuneinkin kassa vastaa ystävällisyyteen ystävällisyydellä.

Olen eri mieltä. Kyllä, niin metsä toki usein vastaa kuin sinne huudetaan, mutta omalla ystävällisyydelläni ja hymyllä olen silti saanut välillä huonoa palvelua. Erään suuren kaupan infossa esimerkiksi on sellainen apaattinen nainen (ollut niin kauan kuin muistan) jonka kanssa en enää halua asioida ollenkaan. Kerrankin vain läiskäytti ostamani lottokupongin ja kuitin pöydälle (pitäisi antaa asiakkaan käteen) ja lähti pois sanomatta sanaakaan minulle. Hämmentyneenä kiitin ja keräsin paperit mukaan...

Toinen muistamani tapahtuma on Halosen vaateliikkeessä, joka oli hiljattain avattu. Menin ensimmäistä kertaa ja myyjä tuli tympeän näköisenä vastaan. Tervehdin iloisesti kuitenkin, hyvät käytöstavat jne. vaikka mielestäni myyjä on yleensä se joka ensimmäisenä huomioi asiakkaan. Sain päälleni vain oikein veemäisen katseen ja myyjä viiletti ohitseni... Hyvä mielikuva tuli siitäkin paikasta!

Kolmantena vielä täytynee mainita ihana puhelinmyyjä. Olin ehkä parinkymmenen kun sain puhelun jossa nuori neiti kyseli millainen liittymä on jne. Silloin en maksanut itse vielä puhelinlaskuani, joten totesin vain etten tiedä liittymästäni oikeastaan mitään kun en maksa enkä aio toki vaihtaakaan. Neidin äänestä suorastaan huokui v*tutus, kun hän totesi kuivasti: "No, hyvä että *jollakin* on noinkin hyvin asiat" ja lopetti puhelun. Taisi itsellä olla aika kovat puhelinlaskut..? :D

Eiköhän ne haastattelijat katso vähän muita asioita kuin juurikasvua siellä ;)

Laita joku kiva panta tms. "hämäämään".

Mieleen muistui tätini neuvo, kun olin lähdössä ensimmäistä kertaa ystävien kanssa laivalle (20-vuotiaana). Ensin neuvoi että "älä jätä sitten juomaasi vahtimatta baarissa". Okei, tämä oli ihan ymmärrettävä neuvo vaikka tiesinkin jo. Sen jälkeen vinkkilista jatkui: "Muista sitten pestä kätesi kun käyt vessassa!". Tämä sai aikamoisen WTF-fiiliksen, totesinkin naurahtaen että ikää on kaksiKYMMENTÄ, ei kaksi vuotta...

dog kirjoitti:

Kannattaa erota, ehdottomasti! Ja sanon tämän nyt naisena ja koiraharrastajana, jolle koirat tosiaan ovat keskeinen osa elämää. Ja siksi olen valinnut miehen, joka pitää aidosti koirista, on harrastuksissa mukana jne.  Tein heti suhteen alussa selväksi, että koirat ovat mulle tärkeitä ja niitä tulee olemaan aina. Ja naimisissakin ollaan oltu jo pian 20v, eli koiria on kuollut ja uusia tullut otettua.

Mutta siis EROA, tee palvelus itsellesi ja erityisesti naiselle. Ongelmia tulee koirista olemaan myöhemmin jos sinä et niistä tykkää.

Ihan samaa mieltä. Suhde on rasittava teille molemmille pidemmän päälle. Sinä joudut kärvistelemään koirien kanssa joista et piittaa päivittäin, ja naisellekin tulee ikävä tilanne kun näkee ettet siedä hänen tärkeitä lemmikkejään. Lopputuloksena kellään ei ole hyvä olo suhteessa...