woowie

Heippa, mä jäin yksinhuoltajaksi 19-vuotiaana vuonna 2008, kun mun mies kuoli mun ollessa raskausviikolla 20. Yksinhuoltajuudesta voin sanoa, että se ei oo automaattinen yksin olo-tuomio. Ei perhesuhteissa, eikä parisuhde-rintamalla.Toki joskus yksinhuoltajana eläessä mä oon tuntenu itseni yksinäiseksi. Varsinkin sillon, kun lapsi on oppinu jotakin uutta tai mä oon ollu epävarma jostakin kasvatukseen tms. lapseen liittyvässä asiassa. Mutta mä uskon, että jokainen vanhempi tuntee samanlaisia tunteita joskus. Yksinhuoltajanakin pärjää kyllä, vaikka toisinaan ihmiset antaa ymmärtää, että yh-vanhempi olisi jotenkin huonompi, mä en ainakaan oo. 

Sun kannattaa kertoa omille vanhemmillesi suoraan asiasta. Uskon, että sun äiti varmasti ymmärtää ja tukee, kun ootte aiemminkin asiasta puhuneet. Vaikka sua jännittää kertoa asiasta niin usko pois, se helpottaa, kun saa puhua. Yksi vaihtoehto on, että kirjoitat kirjeen tai laitat tekstiviestin, jos et uskalla/halua päin näköä asiaa esittää :) Mulla oli äiti tukena ja mukana ultrassa ja synnytyksessä.Jos sä tahdot, että molemmat isovanhemmat on lapsen elämässä mukana niin silloin sun kannattaa rohkeasti ottaa miehen vanhempiin yhteyttä. Mun henk.koht. mielipide on, että isovanhemmillakin on oikeus tietää, että he voivat sitten itse valita haluavatko olla lapsen kanssa tekemisissä. Mitä enemmän rakastavia ihmisiä lapsen ympärillä on, sitä parempi ja sun miehen vanhemmista voi olla sulle apua vauvan kanssa. Tukiverkko on tosi tärkeä jokaisessa perheessä.

Ensimmäinen ultra on tosiaan 10-14 viikoilla, neuvolasta saa lisätietoa :)                                             Yksinhuoltaja perheen tuet: Elatustuki ja lapsilisäkorotus. Muuten yh-vanhemmalla on samat tuet kuin muillakin vanhemmilla, lisäksi asumistukea voi hakea myös :) 

Toivottavasti näistä oli sulle apua. Onnea tulevaan ja tsemppiä, kaikki järjestyy kyllä :) 

Mä odottelen ihan kädet rakoilla postia, että saan tilaamani raskaustestit.. Pakko vielä tälle päivää kokeilla, että antaako testi mitään ja vielä eri merkkinen testi.. :) Sekin on kummallista, että vaikka on jo neljä raskautta takana (3xKm) niin silti tuntuu niinku ois ekaa kertaa matkassa.. Välillä tuntuu, että sitä kuvittelee kaikki oireet, mutta eilen viimeksi halailin vessanpönttöä, eikä sitä kuvotusta voi kuvitelmaksi sanoa.. :O

Samassa tilanteessa ollaan, tosin kakkosta kuumeilen :) Meillä jäi pillerit pois joulukuun alussa ja nyt sitten malttamattomana odottelen ja mietin, että voisko olla niin hyvä tuuri, että jopa jo ekasta kierrosta tärppäis? :) Yksilöllistähän se raskaaksi tulo on, mutta pidetään peukkuja :) 

Oho, jäi toi marraskuu tohon tekstin alkuun, kun muistin ensin väärin, mutta siis joulukuu on oikea :D 

Liityn kanssa syysvauvan kuumeilijoihin :) Pillerit jätettiin marraskuun joulukuun alussa pois, joten ensimmäinen yritys kuukausi menossa, edelliset kuukautiset oli 15.12. Mulla on ennestään yksi lapsi  ja miehellä kaksi aiemmasta suhteesta. Nyt on menossa kp 30/? (oon syöny pillereitä niin kauan, että en tiiä, mikä mun kierto sitten on?) Tänä aamuna testasin juuri juuri silmällä nähtävän haamujen haamun, mutta saas nähä onko tärpänny, vaikka oireitakin tuntuu olevan :O