WhiteDragon

Olin ihan unohtanut koko foorumin kun katosi välilehdistä tuossa jossain välissä!

Eilen oli rakenneultramissä kaikki hyvin. Aavistelin että tyttö olisi tulossa vaikka vähän poikaa toivottiin (lähinnä olisin halunnut päästä käyttämään vaarini sekä miehen edesmenneen isän nimeä) ja tytöltä tuo kuulemma enemmän vaikutti, mutta ei osannu luvata varmaksi.

Nimi meillä olisi ollut molemmille. Pojalle ihan päätetty ja tytölle sellainen joka on molempien mielestä kyllä hyvä. Sitä voi vielä miettiä.

Vintiö on mokoma. Kun rakko piti katsoa niin pissasi sen tyhjäksi, kun yritettiin peukalonsyöntikuvaa niin tempaisi sormen suusta ja virnisti päälle ja kun piti saada jostain päässä olevasta jutusta kuvaa niin mukiloi sensoria niin että hoitajaakin alkoi naurattaa.

Minulla uusia vaivoja oli joulun aikaan jalkojen ja lantion kipeytyminen yön aikana. Jalkopään nostaminen viime yönä auttoi. Muuten olo on ollut parempi. Jos kovasti rehkin niin ilmeisesti alkaa supistaa kun mahaa alkaa kiristää ja kävely tuntuu hankalalta.

Kaverilta on ollut testauksessa ERGObaby-kantoreppu. Luulen että otetaan se. Opin käyttämäänkin jo nallen kanssa. Ihan pienen kanssahan tuota ei voi käyttää, mutta siihen alkuun on harkittu kantoliinaa.

Juuri tulin neuvolasta. Hemoglobiini 100. Eli lisää vaan rautaa naamaan. Toivottavasti en mitään nestemäistä rautaa joudu syömään. Ei kuulosta kivalta.

Sokerirasitukseen minun on varmaan pakko suostua kun suvussa on kuitenkindiabetesta. Saavat vaan varata sitä litkua aika paljon kun saatan pulauttaa pois jos makeaa tyhjään mahaan joudun ottamaan.

Äiti ei ainakaan pikkuveljeä odottaessa kuulemma saanut painoa kovinkaan paljoa eli ei tarvitse huolestua vaikka se ei nousisikaan. Nouskoon jos nousee :)

Muuten kaikki hyvin. Pinokkio kasvaa ja sydänäänet oli hyvät ja kaikki ok paitsi tuo hemoglobiini.

Unohdin ihan että piti sanoa vielä että vatsa alkoi näkyä viime viikolla sen verran ettei mene enää ihan vaan turvotuksen piikkiin ja nyt tuntuu että se on joka päivä isompi kuin edellisenä. Vaikka ei pitäisi vertailla niin olen silti vertaillut netistä löytyviin kuviin joissa suunnilleen samat viikot (lähinnä blogeista löytyviin joissa viikot oikeasti sanottu eikä vaan googlella haettuja kuvia) ja tuntuu että vatsa poikkeuksetta suurempi. Mutta kai sitä myös tuijottaa omaa napaansa eri silmin kuin muiden. Arpia ei onneksi vielä muualla kuin siellä rinnoissa.

Jos nyt vähän tilannekatsausta. Viikolla 19 mennään.

Liikkeitä tuntuu. Erityisesti iltaisin joskus 18-20 aikoihin kun istun tietokoneella. Ei mitään superpotkuja eikä voi vielä tuntea päällepäin, mutta ihan selvästi siellä joku möyrii ja mökertää.

Paino ei ole edellisen neuvolan jälkeen noussut ollenkaan. Toki vertaan nyt kotivaa'an lukemaa neuvolavaa'an lukemaan. Kotivaaka näytti itseasiassa puolikiloa vähemmän kuin neuvolavaaka. En ole laihuttanut enkä mielestäni syönyt mitenkään erityisen huonosti. Toki olen nyt jättänyt turhat välipalat pois ihan siitä syystä että alkuraskaudessa jouduin syömään jatkuvasti. Nyt nautin siitä kun voi pitää hyvin muutaman tunnin välin syömisillä. Että ehkä se on sitäkin. Pitää kysäistä äitiltä miten sillä paino nousi raskauden aikana.

Töissä (päiväkodissa) en enää nostele lapsia jos ei ole pakko. Oli iltaisin vatsa kipeä nosteluiden jälkeen joten pyysin muita nostelemaan enemmän ettei itse tarvitse. Tietysti silloin nostan jos on tilanne että täytyy, mutta tarkkailen olojani. En haluaisi mitään ylimääräisiä sairaslomia joten yritän jo senkin takia olla varovainen. Ja tietysti myös pikki Pinokkion takia.

Tyttö/poika  Meillähän on hyvin pätevä ollut se sanonta että ihan sama kumpi tulee kunhan poika on terve. Itse tulen poikien kanssa paremmin juttuun työssäni ja pojalle olisi valmiina nimi molempien puolelta jonka toivoisimme saavamme lapsellemme antaa. Tämä ei tarkoita etteikö tyttö olisi tervetullut perheeseemme. Oli tyttö tai poika niin varmasti tulemme hänestä yhtä paljon välittämään, mutta jos saisi valita niin poikaa toivoisimme. Viime aikoina minun on kuitenkin ollut hankaluuksia kuvitella Pinokkiota poikana. Kai se on sitten sitä tyttöoloa. Toivottavasti tammikuun loppupuolelle sijoittuva rakenneultra osaisi valaista meille asiaa.

Dementia ei ole vaivannut. Jossain kohtaa tuntui että olin vähän pihalla ja sanat hukassa, mutta epäilen että silloinen väsymys ja pahoinvointi oli siihen syynä.

Hankintoja emme ole vielä varsinaisesti tehneet, mutta nyt joulunaikaan puhuimme molempien vanhemmille että jos jollain tiedossa vastasyntyneen kokoisia vaatteita niin otetaan mielellään vastaan (kunhan ei ole pinkkejä ja vaaleanpunaisia sillä omaan silmään se väri ei satu yhtään) ja eräs kaveri mainosti että hänellä on ylimääräinen ERGObaby kantoreppu lisävarusteineen. Ei toki mene ihan pienelle, mutta kunhan osaa kannatellaan päätään niin sitten. Pitää vaan testata että se on omalle kropalle sopiva. Kantoreppu on nimittäin meidän hankintalistalla aika ehdoton kun kuljetaan koirienkin kanssa pelloilla ja vaellusreiteillä. Kantoliinan ajattelin hankkia siksi aikaa kun vauva ei vielä reppuun mene. Mökilläkin kätevä kun siellä ei voi vaunuja työnnellä. Se on tietysti oma opettelunsa liinan kanssa eikä takeita että sopisi juuri meille, mutta aion silti hankkia ja kokeilla.

Oma olo on ihan hyvä. Kovin pitkiä ja nopeita kävelyjä ei voi harrastaa kun alkaa tuntua vatsassa (kurjaa ja pitäisi kai puhua tästä neuvolassa torstaina), mutta pieniä kävelyjä on koitettu nyt lisätä kun en halua että kunto romahtaa ihan täysin. Olen ollut häpeällisen laiska lantionpohjanlihasten treenaaja. En jotenkin hallitse sitä treeniä neuvolasta saatujen ohjeiden mukaan. Netistä löysin helpommat ohjeet ja kokeilin. Kolme 5 sekunnin liikettä ja puuskutin kuin veturi. Pitää siis treenata reilusti.

Olen paljon pirteämpi kuin vielä joku aika sitten, mutta saa nähdä mitä yölliset vessamaratoonit tekevät kun lomat loppuu ja pitää taas herätä ajoissa. Väsymykseen saattoi myös vaikuttaa alhainen hemoglobiini. Torstaina sen näkee onko lähtenyt nousuun tällä rautamäärällä mitä nyt syön vai pitääkö lisätä määrää. Ummetuksesta kärsin. Pitäisi siis senkin puoleen lisätä liikuntaa ja juoda paljon.

Eilen useita lapsia synnyttäneen kaverin kanssa juteltiin ja hän kysyi että onko synnytys liian kaukaiselta tuntuva asia vielä. Naureskelin vähän että me ollaan pohdittu jo lapsen päiväkoti ja kouluaikaista uskontokasvatusta xD Oikeen itsekin yllätyin kun keskustelun aikana tajusin miten rennosti tässä vaiheessa ajattelen synnytystä. Suurimmat huolenaiheet liittyvät ulkopuolisiin tekijöihin kuten osastolle joutumiseen tai ikäviin kätilöihin. Jopa vähän huolestuin siitä että luotanko liikaa siihen että kyllä kroppa osaa hoitaa homman. Pitäisikö sitä olla enemmän huolissaan ja lukea komplikaatioiden yleisyydestä ja kysyä googlelta mikä kaikki voi mennä vikaan ja miten toimitaan jos joku menee vikaan. Toisaalta olen kyllä myös ihan tyytyväinen että on joku asia mitä en osaa stressata ainakaan vielä :)

Se olisi viimeinen joulu perheen sillä pääluvulla mikä kunkin kotoa löytyy. Mitkä tunnelmat?

Itse en näe että tämä joulu poikkeaisi edellisistä muuten kui graavikalan puuttumisella pöydästä ja alkoholiglögin jättämisellä pois ja seuraavana jouluna Pinokkio (oli ultrassa hyvin pitkän näköinen nenä) ei vielä joulusta kauheasti mitään ymmärrä. Odotan kuitenkin kovasti sitä aikaa kun joulusta tulee lapsen juhla. Näin lapsettomana aikuisena suvussa jossa ei hirmuisesti sukujouluja vietetä on mukavaa saada uutta piristettä joulun viettoon. Kaikkine mankumisineen ja levottomine odotuksineenkin :)