VihaajatVihaa

Itse olen viimeiset 2-3 vuotta (nyt 38v.) ruvennut ajattelemaan isäksi tulemista. Aina kun näkee äidin ulkona lapsen/lasten kanssa, rupeaa mieli rakentamaan, millaista olisi elää tavallista arkea ihanan naisen ja yhden, kahden lapsen kanssa. Ilman mielenterveysongelmia olisin varmaan jo ruvennut sanoista tekoihin, mutta tiedostan liian hyvin, että riski sille, että ongelmani periytyisivät lapselle, on liian suuri:( 

Vierailija kirjoitti:

En yritä iskeä häikäisevän kaunista naista, koska en luule liikoja itsestäni. En tarpeettomasti edes puhu tällaisen naisen kanssa, ettei synny väärinkäsitystä. Kauniit naiset ja heidän ystävänsä joskus olettavat, että jokainen mies on heitä iskemässä, enkä halua tulla nolatuksi. 

Koska kaunis nainen on mitä ilmeisimmin varattu ja saa varmasti paljon huomiota lukemattomilta miehiltä, jotka ovat nokkelia ja hauskoja ja osaavat viihdyttää kaunotarta loputtomilla tarinoillaan, Itse olen aika tylsä insinööriluonne ja vaikka tiedän, että se voi ihan hyvin ollakin kauniin naisen mieleen, niin en osaa psyykata itseäni siihen tilaan, että uskoisin itse näin. Yhdistän automaattisesti (vaikka ei tietenkään pitäisi) kauniin naisen olevan sosiaalinen olento, joka haluaa verbaalisesti taitavan miehen eikä mitään Sykkeen Holopaista (jonkalaiseksi miellän itseni) :D

Tule meidän työpaikalle, niin näet, ettei se jää vain yritykseksi:)

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää, kun joku sanoo toiselle "you're shaking" / "sinähän aivan täriset", vaikkei katsojalle näytä yhtään siltä, että tämä tärisisi.

Tai oma suosikkini: Päähenkilölle sanotaan, että "Näytät kauhealta" ja silti tämä näyttää siltä kuin olisi pakasta vedetyn näköinen. Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Mä katselen avoimesti naisia ja yleensä keksin jotain juttua edes pientä. Ne naiset jotka jatkaa keskustelua ja vaikuttavat minusta kiinnostuneilta ovat järjestään varattuja. Sinkkunaisista en saa mitään irti, vaikuttavat jopa töykeiltä tai vähintään välttelevät. Mikä mahtaa olla vikana? Itse olen suht sosiaalinen ja urheilullinen, käytännössä ja ulkoisesti.

Monet sanoo että kyllä se oikea sieltä vielä löytyy....aijaa

On helppoa olla itsevarma, kun on jo löytynyt se oma rakas ja päinvastoin on vaikeaa olla rento ja iloinen, kun on ollut pitkään sinkkuna, jolloin on kovin vaikeaa edes esittää iloista ja helposti lähestyttävää. Se olen huomannut itsekin oltuani pitkään masennuksen kourissa, että silloin ei todellakaan hymyilytä pätkän vertaa ja ymmärrän nyt jälkeenpäin hyvin miksi. Se on kovin valitettavaa, koska nimenomaan nämä hiljaiset ja apeat ihmiset tarvitsisivat itseluottamusta erilaisten ihmissuhteiden kautta. Moni on tässä maassa totaaliyksinäinen ja se tuhoaa sisintä aika tehokkaasti:(