Viennna

Minä en ole uraa ehtinyt edes ajattelemaan koska olen 19-vuotias enkä kokenut omaksi alakseni kahta alaa, joita opiskelin. Tapasin mieheni, rakastuimme ja päätimme perustaa perheen, menkat loppuvat päivän päästä ja 4. Yrityskerta alkaa. Mieheni opiskelut ovat pian pulkassa ja hän menee töihin kun minä olen kotiäitinä. Se on aina ollut haaveeni ja on ihanaa että meille tällainen järjestely sopii. Aion kyllä opiskella mieluista alaa, kun vain on sen aika. En oikeastaan vielä tiedä mitä haluaisin opiskella, eikä se haittaa minua koska olen vielä nuori, eikä minulla ole kiire minnekään. Tässä on hyvä olla. 😊

Tosiaan, en aluksi voinut kuvitella kuinka henkisesti raastavaa tämä yrittäminen voikaan olla. Odotan joka kuukausi ovulaatiota ja sen jälkeen jännitän kokoajan mahtoikohan nyt tärpätä. Sitten kuitenkin kun migreenikohtaukset, tissikivut ja ärtyneisyys alkavat, tiedän että menkat ne vaan ovat alkamassa. Tunnen suurta pettymystä joka kerta ja olen alkanut ajatella miksi edes luulisin olevani raskaana tässäkään kuussa, menkat alkavat kummiskin. Vaivun ns. Epätoivoon. Vaikka kuukausia on takana vasta 3, mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän pelottaa onkohan jokin vialla.

Haluaisin iloita muiden raskauksista, mutta tällä hetkellä se on aika vaikeaa. Joudun elämään epätietoisuudessa siitä, onko minun kehoni kunnossa, ja se on yhtä h*lvettiä. Mietin jatkuvasti voinko tulla raskaaksi. Tutkimukset ennen sitä vuoden yrittämistä maksavat maltaita eikä niihin pääse koska menevät kiireellisyysjärjestyksessä. Miksi nuoren perusterveen naisen pitäisi siis päästä tutkimuksiin? Niin lääkärit varmaan ajattelisivat. Mutta eivät ajattele, että voi olla tuskaisaa vain odotella ja stressata aiheesta päivittäin varsinkin kun tietää että hedelmällisyys voi olla vaurioitunut...

Aamuisesta keljutuksesta on päästy yli ja odotan kuukautisien loppumista, minulla kestävät 5 päivää. Mieheni on ihana ja tukee minua tosi paljon, ja se helpottaa todella paljon oloani kun hän sanoo että mahdollisuus siihen etten tulisi lainkaan raskaaksi on todella pieni ja ettei kannata stressata asioista joihin ei voi itse vaikuttaa, vaan pitää ottaa rennosti ja elää terveellisesti niin kyllä se pieni sieltä sitten tulee. Menneisyydelleen ei mitään voi, ja toisaalta voikin olla ettei mitään vakavia vaurioita ole ehtinyt tapahtua nopean hoidon takia. Välillä on vaan niin helppo vaipua epätoivoon.

Neljäs yrityskerta käynnistyy pian. Yritän koko ensikuun olla rennommin stressaamatta kyseisestä asiasta niin ehkä mielikin pysyisi parempana.

Enskuun alussa minulla on kampaamossa kunnon hiusmuutos joten se piristää myös. Innolla odotan. Pääsee lähelle omaa väriä niin voi kasvatella vaan eikä tarvitse enää myrkyttää kehoa, vauvankaan takia. 😍

Huoh, sieltähän ne kuukautiset sitten alkoivatkin. Innostuin liikaa ja nyt sitten harmittaa.

Asiaa ei auta yhtään se, että mietin jatkuvasti onko munatorvet auki ja kunnossa nuorempana pari kertaa (!!) sairastetun skp taudin seurauksena. Silloin kun olin sairas, hoisin asian kummallakin kerralla kuukaudessa koska oireina olivat menkkojen poisjäänti ja vihlova kipu oikealla puolella alavatsassa. Noniin, se munatorvi onkin varmaan pask*na, miksi muuten juuri sitä olisi joka kerralla vihlonut...

Tämä asia kummittelee takaraivossani päivittäin, saisin mielenrauhan jos munanjohtimet tutkittaisiin, mutta sitä tuskin tehdään jos ei ole yrittänyt raskautua sen vuoden verran. Epätietoisuudessa eläminen on kamalinta. Minulla on yrittämisen alusta asti ollut tunne etten tule raskaaksi ainakaan helposti ja että jotain olisi vialla.

Yritän vain elää asian kanssa mutta kyllähän se suorastaan v*tuttaa.

Nyt sellainen tilanne että menkat myöhässä 2 päivää, haen huomenna raskaustestejä ja teen sunnuntai-aamuna jos eivät ala. 🤞

Olin edellispäivänä töissä yksin huoneessa, ja tuli ihan yhtäkkiä olo että nyt oon raskaana. Niin kuin olisin vaistonnut sen. Voi toki olla että olen alitajuisesti liian innoissani ja keho huijaa..toivon tietysti että vaistoni ovat oikeassa. 😍👶🏼

Pitää tännekin nyt päivitellä, viimeksi siis sivulla 4 kerroin kilpirauhasen tuloksista. 🙂

Sainkin palautetta, ja aion vielä käydä lääkärissä juttelemassa asiasta. Jos raskaus ei alkaisi hoitamattoman kilpirauhasen takia vain koska "arvot ovat rajojen sisällä" niin kyllä ketuttaisi. Sairaudet jotka voi hoitaa ja helpottaisivat raskauden alkua ja kulkua, mielestäni pitäisi hoitaa, mutta Suomessa sinnitellään ja nyrpistellään lääkityksen aloittamisesta.

Pearly ja Flo käytössä, kuukautisten pitäisi alkaa 1-2 päivän kuluttua. Jos alkavat, niin joulukuussa alkaa 4. Yrityskerta. Pearlyn käyttö on jäänyt vähälle tässä kuussa huonon unirytmin takia (9 aikaan aamulla mittaus, ollaan nukuttu pommiin useasti) mutta nyt taas mittaillaan lämpöä ahkerasti. Lämpö on laskenut joten kuukautiset varmasti alkamassa.

En kokenut hyötyä RFSU:n ovulaatiotesteistä, näytti vaan negaa vaikka Pearly bongasi ovulaation. Höh. En osta tikkuja enää, en usko että ne olisivat luotettavia...tulee vaan enemmän stressiä 😅

Pidin taukoa tästä ketjusta kun tuli masis olo, en pystynyt miettimään vauva-asioita hetkeen. Kaipuu omaan lapseen on suuri ja olemme yrittämisen kanssa vasta aika alussa. Pelkään eniten että vauvaa ei kuuluisi pitkän odotuksenkaan jälkeen. En tiedä, odottaminen ja epätietoisuus on kamalaa! 😰 nyt kaipaan muiden vertaistukea ja toisten juttujen lukeminen auttaa. On helpottavaa tietää etten ole yksin asian kanssa enkä ainut jolla on tuskaisa olo odotuksen kanssa. 😅❤